Olen tässä naureskellut itselleni ja itsekseni miten hassun hauska juttu on ollut mun hajamielisyys viime aikoina. Tässä männä viikolla etsin aamulla töihin lähtiessä mun kotiavaimia. Lopulta sitten otin vara-avaimen ja lähdin ulos ja - kas kummaa - avainnippu napotti oven lukossa. Ulkopuolella. Hups! Noo, lauantai-sunnuntai välisen yön nukuin sitten takaovi auki. Tai siis kiinni, mutta se ei ollut lukossa. Hihittelin itekseni, että meikä tekee kaikkensa, nukkuu avaimet ulko-ovessa ja takaovi auki eikä siltikään kukaan kömmi mun viekkuun. On se kumma juttu. Tänään naureskelin sitä sitten myös Mintsille, kolleegalleni, joka katto mua pitkään ja loihe lausumahan: Mietipä jos yöllä olisit herännyt siihen, että joku seisoo sun sängyn vieressä ja tuijottaa sua. Eikö se olis ihan hirveetä? Varmaan jo  kuolis siihen pelkästä kauhusta ja säikähdyksestä! Herranjumala tosiaan jos niin kävis, että heräisi sellaiseen niin en osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi!! Voiko kauhusta lamautumiseen kuolla? Silleen mulle varmaan kävis. Hyi helvetti sentään! Voitte olla varmoja, että tästä lähtien meikä tarkastaa etu- ja takaoven taimosen tarkkaan. Huuu!