...eikä sekään ole kovin tärkeää. Voin sanoa, nyt  kaksi iltaa kykittyäni nyhtämässä ruohotuppaita ja rikkaruohoja marja-aronia-aidan juurilta, että kyllä muuten käy ihan kunnon treenistä tuo puutarhan hoito. Eilen vierähti puolitoista tuntia kyykkien ja kontaten ja tänään kaksi tuntia samaa puuhaa. Saldo: 1) perselihakset on aivan älyn kipeet, 2) vatsan sikspäk-lihakset (heh heh) on kipeet, 4) selkälihakset on kipeet, 5) etureidet on kipeet, 6) takareidet on kipeet, 7) pohkeet on  kipeet ja finally, 8) lavat ja käsivarret on kipeet. En muista millon olis kuntosalitreenin jälkeen lihakset olleet näin kipeet. Siinä tuli ihan sivutuotteena kuntoiltua ja saatua raitista ilmaakin kaupan päälle. Vaan jo vain on nyt komiat aidan juurukset! Passaa patsastella polleena pihalla. Olen erittäin ylpeä itsestäni! Lisäksi löysin kolme murkkupesää, joihin kippasin rutkasti murkkumyrkkyä; loppuu se mun kämpässä juoksentelu. Huomenna ostan itseni ja naapureiden iloksi kanankakkaa ja levitän sitä aidan juurille. Pitäsköhän sen jälkeen sitä aitaa kastella...? Lauantaina on taloyhtiön pihatalkoot, sillon levitellään ainakin kuorikkeet kaikille aidoille. Toivottavasti ei enää tarvii kitkeä.

Maanantaina ostin eteiseen pienen lipaston kitymarketista, kun multa puuttui laskutaso avaimille sun muille pikkukamoille. Lipasto oli sen verran simppelin näköinen, että vaikka osina olikin paketissa, niin arvelin kokoamisen onnistuvan helposti. Niinhän mä luulin... Se lipasto oli niin monessa osassa kuin se vaan nyt on mahdollista ja mukana oli järkyttävä säkillinen erilaisia ruuveja ja kiinnitysjuttuja sekä hyvin epämääräinen kokoamisohje. Kasaa katellessa iski jo epätoivo, mutta tartuin reippaasti työkalupakkiin (luit aivan oikein!) ja aloin kaivelemaan oikeanlaisia ruuvimeisseleitä (kyllä, edelleen oikein, meisseleitä). Tollasen määrän kun ruuvailee käsipelillä, niin voin kertoo, että se käypi voimille ja kuluttaa nahkan kämmenestä puhki. Puolentoista tunnin puurastuksen jälkeen lipasto oli kasassa eikä mun tyytyväisyydellä ollut rajaa. Nyt se nököttää tuossa paikallaan niin kuin se olisi iät ajat siinä ollut. Ihan ongelmitta se ei sujunut, mutta sain kuin sainkin ratkaistua pari pikku epäselvyyttä, joka lisäsi tyytyväisyyttäni huomattavissa määrin. Seuraava projekti on puutarhapöydän kokoaminen, siinäkin on säkillinen ruuveja ja osia noin 356 kpl. Mihis sitä miestä enää tarvitaankaan...? Ai niin joo.. krhm.

Päätän lähetyksen täältä puuhanurkasta tähän.