Paatin ankkuroitua Helsingin kamaralle, pistelimme sivulaukkaa taksille ja lentokentälle ja kiireen vilkkaan kotikaupunkiin kohti harjannostajaisjuhallisuuksia. Ihme kyllä olin jopa 10 minsaa ennen juhlan alkua paikalla juhlatamineet vaihdettuna.Taffen piti käydä vielä hoitamassa eräs yksityisasia ja se myöhästyi juhlien alusta. Valitettavasti julkkujen seuraneiteinä oleminen ei toteutunut, ei edes heidän tapaaminen. Heillä oli sen verran kiireinen kuvausaikataulu, että kävivät vain heittämässä keikan ja lähtivät saman tien takaisin filmaamaan. Show oli kuitenkin hauska ja sen vetivät siis Juha Veijonen ja Elina Knihtilä. Ministeri Hyssälä kuitenkin pelasti tilanteen saapumalla paikalle ja kättelemällä myös meikäläistä erikseen ja kiitti lauluesityksestä, joka onkin sitten jo tarina erikseen.

Meidän oopperalaulaja nääs otti ja mokasi. Hän ei kuunnellut/kuullut ollenkaan säestystä tai mitä me kakkos- ja kolmosäänen laulajat laulettiin, vaan veti ihan omaan tahtiinsa ja oli meistä jäljessä muutaman tahdin. Sitä en tiedä, miten hän siinä onnistui, mutta voin sanoa, että hävetti aivan kamalasti. Toivoin, että maa ottaisi ja nielisi mut uumeniinsa. Toiseen säkeistöön se sitten skarppasi ja se meni joten kuten. Mie vaan menin siitä mokailusta ihan lukkoon ja oma sävel katosi hetkeksi. Auoin sujuvasti vain suutani, kunnes sain taas muut kiinni. Se OLISI ollut kaunista kuultavaa, jos kaikki olisi mennyt putkeen, mutta ei sitten perkele voinut mennä. Pahinta oli, että mun piti jäädä siihen vielä kahden yhteislaulun ajaksi esilaulajaksi, enkä päässyt luikkimaan karkuun ja häpeemään. Näytin varmaan samalta kuin Lootin vaimo, kun se oli muuttunut suolapatsaaksi. No, harjakaisista sitten kotiin vaatteen vaihtoon (taas) ja kohti harjakaisten jatkobileitä. Sekin meni vähän pieleen, kun vain puolet ilmoittautuneista suvaitsi saapua paikalle. Voitte kuvitella mikä määrä meni ruokaa hukkaan kun 54:stä paikalla oli 27 henkeä. Saati sitten mikä määrä oli hankittu viinaa. Ja bändit ja kaikki. Kyllä syletti järjestäjien puolesta. Me sitten pidettiin pienellä porukalla lippu korkealla, syötiin hyvin, juotiin vielä paremmin ja tanssittiin niin että oksat pois. Sitten alkoi pari meidän miehistä olla sen verran kosmeettisia aineita nauttineita, että alkoi jutut käydä levottomiksi, joten katsoimme parhaaksi poistua paikalta. Taffe meni kotiin rättipoikkiväsyneenä, mutta minä jatkoin viellä tarmokkaana paikalliseen yökerhoon yhden harjakaisissa vieraana olleen nuorehkon naisen kaverina. Siellä olikin esiintymässä Stella ja Jenna Bågeberg (tai jotain). Ja paikka oli pullollaan poliitikkoja. Tappiin asti jorattiin sen Piian kanssa pukumiesten kanssa. Vaikka miesten joukossa ei ollut ketään sykähdyttävää tyyppiä, niin hauskaa oli ja tanssia sain kutkulleen.

Lauantaiaamuna nukuin puolille päivin ja kolmen kieppeillä menin sitten naapurin 50 vee päiville. Siellä viihdyin pari tuntia ja sen jälkeen ajaa hurautin mökille. Tarkoitus oli maalata laituri sunnuntaina, mutta silloin sataa losotti vettä heti aamusta, joten nukuttiin äidin kanssa tosi pitkään. Tulipahan kuitattua univelat poikkeen.

Kuopion heila ilmoitteli itsestään ja kertoi, että olisi tulossa näille nurkille työasioissa ja kysäisi haluaisinko kenties tavata mukavissa merkeissä *krhm*. No ilman muuta haluaisin! Heinäkuussa sen olisi tarkoitus sitten tulla käymään. Mukava nähdä pitkästä aikaa. Monestakin eri syystä *vink, vink*. Mitään romanttista rakkausviritystä meillä ei ole ja sekin on oikeastaan ihan huojentavaa - varmaan molemmin puolin. Kesäksi kuntoon -kampanja saa taas uutta puhtia ja motivaatiota. Komistus ei nimittäin tullut harjakaisiin. Mikä oli aikamoinen pettymys. Meikähän oli suunnitellut jo kaikenlaiset lainit, silmäniskut ja viettelevät hymyt, ja hukkaan meni koko touhu. Söin eilen masikseen tumman Toblerone-pötkyn (pienen) ja pussillisen happamia Bilar-karkkeja.

Ai joo, tänään ostin ekat mansikat! Ruotsalaisia tosin, mutta kumminkin. Ei ihan kotimaisten veroisia, mutta ajoivat kyllä asiansa. Kaksi litraa niitä vedin napaani.