Aim bäk, olen selkä. Olen siis selvinnyt koulutusreissulta jotakuinkin kunnialla kotiin. Kaiken kaikkiaan matka oli pettymys. Silja Symphony ei olekaan enää hieno laiva *). Ensitöiksemme Taffen kanssa jouduttiin siivoushommiin. Hytín tasot oli pölyn ja karvoituksen **) peitossa, eli ennen kuin mitään pystyi laskemaan minnekään, piti tehdä pienimuotoinen siivous. Yrjö soikoon. Hytti oli sitäpaitsi kamalan pieni ja kun kävimme tiedustelemassa respasta (vai mikä se lie laivassa) oisko vapaita hyttejä, vastaus oli kyllä ja kun kysyimme, että olisko mahdollista vaihtaa isompaan hyttiin, maksettaisiin se väliraha itse, niin vastaus oli että ei voida. Siis what? No, me sitten kärvisteltiin ja törmäiltiin siinä koirankopissa se kaksi päivää. Saapumispäivänä oli lounas, johon oli varattu tunti ja sen jälkeen alkaisivat luennot. Lounas oli organisoitu niin huonosti, että me jouduttiin odottamaan reilu puolituntia ennen kuin päästiin edes juomia ottamaan. Tunnin kuluttua päästiin sitten salaattipöydän antimia latomaan lautaselle, mutta niistäkin antimista puolet oli jo loppunut eikä kulhoja täytetty, koska se ruokailuun varattu tunti oli jo mennyt umpeen. Sitten rynnättiin myöhässä luennolle ***) ja saatiin paheksuvia katseita osaksemme niin luennoitsijoilta, järjestäjiltä kuin kanssaopiskelijoiltamme. Jaksettiin kuunnella ekaan taukoon asti kuinka sähköpostit pitää kirjoittaa, kunnes viinilasin kutsu kävi aivan liian voimakkaaksi sivuutettavaksi. Miten saadaan uppoamaan kolme tuntia siihen, kuinka sähköposti tulee oikeaoppisesti kirjoittaa??? Ois vissiin pitänyt jäädä kuuntelemaan.

Ekana iltana saimme illastaa à la carte -puolella ja tuumattiin, että kylläpä nyt onkin fiiniä, kun ei tarvii sinne buffaan tunkea. No ei tarvinnut, mutta meidän ryhmä oli tungettu perimmäiseen kabinettiin kuin sillit tynnyriin. Siitä oli hienous kaukana. Alkuruuaksi oli sienikeittoa, paitsi niillä jotka olivat ilmoittaneet olevansa vähälaktoosisella tai laktoosittomalla ruokavaliolla ****). Me saimme kylmää tomaattikasviskeittoa, jossa oli niin järjettömästi valkosipulia ja chiliä, että ensimmäisen lusikallisen jälkeen jo herahti vedet silmiin ja kieli paloi! Painotan edelleen, että keitto oli kylmää. Se soppa jäi syömättä. Pääruoka oli ihan ok mutta jälkkäriksi kun muut saivat jäätelöä, me laktoosivammaiset saatiin tofujätskiä. Eikö ne oo kuulleet hyla-jätskistä?? Tai laktoosittomasta jätskistä?? Tofujäätelö on karmeinta mitä jäätelöksi on ikään kutsuttu. Sekin jäi sitten syömättä.

Vielä oli kuitenkin hiukkasen intoa jäljellä kun Taffen kans suunnistimme tanssiravintolaan ja suunniteltiin jo miten potkitaan rumimmat tanssittajat pois jaloista. Pettymyksellä ei ollut rajoja, kun saavuimme paikalle ja tanssirafla oli täynnä naisia. Meidän porukkaa siis. Ja ehkä noin kourallinen miehiä, joista suurin osa oli yli 70 vee. Foorumimme käsitti kaiken kaikkiaan 409 akkaa kaakattamassa laumassa. Mie en vaan kestä tollasia tilaisuuksia en sitten millään. Saan näppylöitä ja ahdistuskohtauksen tollaisesta naispaljoudesta. Osin se johtuu siitä, että naiset, jotka osallistuu into piukassa tollasiin tilaisuuksiin ja saava orgasmin jostain pilkkusäännöstä, eivät yksinkertaisiesti voi sietää minua silmissään. Kaiketi mun pitäisi olla paljon vakavamielisempi, värittömämpi ja turpa nutturalla koko ajan ja innostua vain ja ainoastaan työ- ja opiskeluasioista, niin sitten ehkä mut hyväksyttäisiin jengiin *****). No mutta minä en oo enkä tule sellaiseksi.

Seuraavana aamuna jäätiin ilman aamiaista, kun rahvaan (hah!) aamiaissali täyttyi ja ovet lyötiin meidän nenän edestä kiinni ja sanottiin että odotelkaapa puoli tuntia. Aamiaiskortissa ja infolapussa luki että kortit käyvät myös muissa aamiaispaikoissa ja me kipitettiin á la carte -raflan tiloissa tarjottavalle aamiaiselle. Siinäpä olikin sitten varsinainen niuho mieheksi maksuja keräämässä. Meitä ei voinut kuulema päästää aamupalalle, koska meitä ei ole laskettu kapasiteettiin mukaan. Pitkän rukoilun ja ruinaamisen ja sitten jo uhkailun jälkeen äijä päästi meidät pitkin hampain sisään, mutta muut meidänlaiset pyrkijät käännytettiin kylmästi takaisin buffan jonoon. Taas kävi niin, että myöhästyimme luennolta, joka olisi ollut jopa mielenkiintoinen, joka siitäkin huolimatta oli aloitettu aikataulun mukaisesti, vaikka oli tiedotettu, että väki ei ole päässyt ajallaan aamiaiselle.

Luennon jälkeen oli sitten odotettu shoppailukierros Tukholman Quality Outletissa ja sieltäpä lähtikin mukaan Mexxin pellavaiset vajaamittaiset housut ja sekä kaunis pallavahame, valkoisia molemmat. Kenkävalikoima oli hienoinen pettymys. Kuten myös se, että kun läksin Mexxin liikkeestä ulos, tarttui yhtäkkiä joku mua hartioista ja pysäytti. Mun kohdalla oli kuulema soinut hälyt ja mun piti palata takaisin tarkastettavaksi! Jumalauta ja fittan sentään! Miten nöyryyttävää se oli! Olivat itse unohtaneet hälyn toiseen vaatteseen ja mua kohdeltiin kuin rikollista. Anteeksipyynnöistä (på svenska) huolimatta fiilikset olivat aika alhaalla.

Illalla ei illallisella ollut onneksi enää tungosta, vaikka syötiinkin buffan puolella. Oltiin sen verran hyvissä ajoin asemissa. Uskaltauduttiin molemmat maistamaan simpukkaa. Ei tullut siitä mun lempparia. Oli kumista ja maistui kuin ois hörpännyt vettä auringossa mähineestä kala-altaasta. Illalliselta porhallettiin sitten karaokebaariin ja laulaa luikautettiin molemmat biisi. Taffe vetäisi upeasti ja ensimmäisen kerran eläessään julkisesti karaokessa Indikan Ikuisen virran ja meikä luikautti Mamban Lauantai-illan. Molemmat saimme kansalta mielettömät ablodit ja wo-hoo-huutoja ******). Tanssipaikassa oli tällä kertaa enemmän miehiä ja tanssiakin saatiin jonkun verran. Sato ei kyllä vieläkään ollut kummoinen, mutta tyhjää parempi. Nukkumassa oltiin sitten neljän aikaan ja herätys oli jo klo 7.20. Arvatkaapa nukuttiko yhtään? Ihme kyllä, olo oli molempina aamuina mitä mainioin, jos väsymystä ei lasketa. Kankkunen oli päättänyt jättäytyä pois meidän matkalta.

Summa summarum, mulle valkeni, millaisessa työpaikassa en halua työskennellä ikinä, ja että tähän foorumiin ei tarvii enää osallistua. Been there, done that.

 

*) Onko se koskaan ollutkaan..?

**) En analysoinut sen enempää kuuluiko ne ihmiselle vai elikolle, rintaan vai jonnei muualle.

***) Joka oli aloitettu ajallaan, vaikka tiedettiin, että puolet väestä oli vielä ruokailemassa.

****) Mistä asti vähälaktoosinen tai laktoositon on ollut sama asia kuin maidoton????

*****) Niinkun minä siihen yhtään hinkuisin...

******) No joo, taso ei ollut kummoinen, olimme ylivoimaisesti parhaasta päästä.