Tättärää! Huomenna sitä sitten istutaan jo ennen sian pierasua junassa kolokuttelemassa piäkaupuntiseuvulle. Hirveesti piti eilen suunnitella mitä pitää ottaa tänään aamulla töihin mukaan, kun ei kerkee kotona käydä laittautumassa ennen juhlallisuuksia. Arvelin, että kentällä kerkee hyvin meikkailla jossain niistä miljoonista vessoista, mutta sittenpä tajusin, että matkalaukkuhan on ruumassa ja samoin meikit, hiuslakat ja piikkikammat. Perkele! Että ottaa pattiin nää uudet turvamääräykset! Niinkun minä nyt meikeillä koneen kaappaisin tai jonkun päästäisin päiviltä. Piikkikamman ymmärrän kyllä, että sillä jos seivästää jonkun silmän tai suoraan sydämeen, niin voipi käydä huonosti, mutta enpä juuri muuten käsitä, että täälläkin Suomessa pitää noiden kanssa nipottaa niinkö sisäisillä lennoilla.

Tänään oli erään rakennusfirman tarjoama lounas karjalaisen pitopöydän ääressä. Olen itsestäni aika ylpeä, koskapa en pämpännyt itteäni ähkyyn, vain söin kohtuudella. Kalapuolen jätin kokonaan syömättä, koskapa taannoisen ruoto kurkussa -episodin jälkeen en ole eväkkäisiin koskenut. Myös lihapuolelta jäi jonkin verran lajikkeita syömättä. Karjalanpiirakoille, vatruskoille ja sultsinoille en sen sijaan voinut sanoa kiitos ei. Ne on niin hyvin tehty, että niitähän voisi syödä vaikka sata. No en kuitenkaan ihan niin montaa syönyt, 2 piirakkaa, 2 sultsinaa ja 1 pienen vatruskan ja tietenkin munavoilla vuorattuna. Enemmänkin olisi mennyt.

Tänään on vielä yksi iltajuttu ennen kuin pääsen pakkaamaan ja farkutkin pitäisi vielä keretä pestä niin että oisivat aamulla kuivat. Yöunet jää kyllä aika vähäisiksi. Noooh, junassa ehtii nukkua. "Mua meren aava kutsuu, en yksin jääd voi. Tyhjältä kaikki maistuu, on jossain aamun koi. Sua mä iiiikävöin, susta unta nään. Mä hullu oon, taas lähden suuntaan etelän, etelän.....".