Näinpä sitä ollaan nyt napotettu kaksi päivää työpöydän ääressä, ja niin on kuin en ikkään ois täälä töissä ollukkaan. Mistään en muista yhtään mitään. Siis vähintä mitä virma vois tehdä olis järjestää pitkältä lomalta palaavalle työntekijälle parin päivän perehdytys. Nyt vaan menee ihmetellessä ja etsiessä aika. Mieltä lämmittävää oli meidän miesten ilahtuminen lomaltapaluustani. Edes hidasälyisyyteni *) ole heitä häirinnyt, päinvastoin, heti alkoi terassikierroksen suunnittelu, minä ja poijat. Viime kesänä oli ratkiriemukasta. Olin erittäin otettu, että mut pyydettiin poikaporukkaan mukaan. Olen kai siis hyvä jätkä. Tai jotain. No toivottavasti aurinko olis myös paikalla kun katsastellaan terasseja.

Jotain mun aivoissa sentään liikkuu, koskapa pikkujoulujen suunnittelu on alkanut itää mielessä. Jep, luit oikein, pikkujoulujen. Ovat näjetsen tämän putiikin viimeiset pikkujoulut, ja niistä tuleekin sitten sellaiset pippalot, että lähikunnissakin kuhistaan vielä pitkään. Vuodenvaihteessa toimintamme muuttuu, millaiseksi - sitä en tiedä. Toivon vaan, että työt jatkuu.

Nälkä kurnaa vatsassa, johan tästä joutaisi kotiin jotain palastelemaan. Jos tekis vaikka broilerifetapastasalaattia. Namiskuukkeli!

*) onks muitakin vaihteita?