Lumimyrskystä huolimatta olen taasen täällä kohtalaisen hyvissä voimissa, lukuun ottamatta pientä säröä itsetunnossa. Pikkujoulut on juhlittu ja olipahan vaan ratkiriemukasta Savon sydämessä. Elinvuosia tuli varmasti 100 lisää, niin paljon me naurettiin.

Perille päästyä kierreltiin paikallisia putiikkeja, mutta kenellekään ei tarttunut mitään hankintoja matkaan. Käytiin Introssa väliolusilla ja -sidukoilla ja sitten hotskuun laittautumaan. Huoneessa poksautettiin kuoharipullo siinä meikkailujen ja muun puunauksen lomassa. Sitten suunnattiin Isä Camilloon syömään ja voin sanoo, että ruoka oli kertakaikkisen loistavaa! Ite söin grillattua tonnikalaa, joka oli juuri sopivan kypsä eikä kuiva käppyrä, kuten valitettavan usein on. Sitten pyyhällettiin takaisin Introon, jossa olikin jo aikalailla väkeä. Sieltä sitten kipitettiin Puikkariin, ja kerrankin Nightissa soitettiin kunnon musaa: kasarihittejä! Siellä oli näjet 30+ pikkujoulut. Siinäpä se loppuilta menikin sitten tanssiessa. Voin sanoo, että oli aamulla jalat aika helvetin kipeet. Kivan näköisiä miehiä oli pilvin pimein, ikävä kyllä yksikään mua kiinnostava sälli ei ollut pätkääkään kiinnostunut minusta. Ainoastaan kaatokännissä olleet 50 vee+ ja 100 kg +  olivat sitten turhankin kiinnostuneita. Kuten viime aikoina baareissa yleensäkin on käynyt. Yksikään ees jotakuinkin saman ikäinen normaali mies ei ota kontaktia.

Tein alkuillasta kohtalokkaan virheen ja lähetin Duunimiehelle omasta henkilökohtaisesta numerostani tekstarin, vaikkakin kyllä hyvin neutraalin. Tiedättekö, tehokkain ja nöyryyttävin torjunta on se, kun ei saa minkäänlaista vastausta, ei edes muodollisen kohteliasta. Mutta menipähän viesti kerralla perille. Hölömö minä kun ees kuvittelin mitään. Oli taatusti viimeinen kerta, kun teen näinkään säälittävän pienen aloiteyrityksen. Ilmiselvästi mut on vaan tarkoitettu elämään loppuelämä yksin ja perheettömänä. Siihen on ihmisen tyydyttävä.

Ai juu, lauantaiaamuna klo 7.00 tuli aura-auton perkele auraamaan niitä "suunnattomia" lumimassoja (lunta oli max. 10 cm) ja aurasipa siinä sitten naapurin pihakäytävän kiveyksestä viimeisen rivin laattoja kasaan ja puolet etupihan nurmikostakin tuhoutui. Mun edestä taasen rouhi soraa sen verran reilulla kädellä (kauhalla?), että mun pihakäytävän edessä on keväällä taas uima-allas ja kaikki sorat nurmikolla. Vaan arvatkaapa oliko aura-auto tänä aamuna vielä 8.30 mennessäkään käynyt työntämässä lumia pois kun sitä oli polveen asti?? No ei perkele ollut!! Mun piti puol tuntia huhkia, että pääsin ensin autotallille ja sitten vielä kaivaa käytävä, että saan auton ajettua pois ilman, että se juuttuu lumeen kiinni. Jos ois auraajaäijä sattunut sillon tulemaan, niin oisin vetänyt sitä lumilapiolla pataan ja kovasti.