Oli eilen hjärtslaageni aika lähellä, kun törmäsin mun kotiin tunkeutuneeseen ei-toivottuun vieraaseen. Olin pyykkejä viemässä kuivumaan, kun olohuoneessa alkoi kuulua kummallinen surina enkä saanut paikallistettua mistä se tuli ja mikä se oli, mutta kova se ääni oli. Aikani pyörittyäni bongasin mun viheryrtsykän kimpusta suurimman ikkään näkemäni ampiaisen! Se oli ainakin 4 - 5 cm pitkä, eli siis melkein vasikan kokoinen. Hirvee panikki löi tietenki päälle ja alkoi kuumeinen sopivan tappoaseen etsintä. Millään en voinut lyödä sitä tainnoksiin, kun se hääri sen kasvin kimpussa, ois mennyt yritti aika huonolle hapelle. Sitten syttyi lamppu ja muistin että mulla on jossain Raid-pullo. Ja eikun sitä etsimään. Onneksi löytyi, siivouskomerosta hyllyn perältä. Marssin pullo tanassa valmiina hyökkämään mutaatioampparin kimppuun ja ruuttasin myrkkyä menemään. Elikko onneksi tuupertui myrkystä ja heittäytyi selälleen lattialle. Lähdin hakemaan juomalasia, että ujutan sen siihen ja nakkaan pihalle pakkaseen miettimään, kannattaako tulla toisen kotiin kutsumatta. Kun tulin lasin kanssa takaisin, ei ampparia enää näkynytkään. Se oli vetämässä itteään ikenillä piiloon astiakaapin alle! Sieltä sitä ei olis koskaan saanut pois ja se ois saattanut vaikka toipua siitä myrkystä siellä. Meikä teki sellaisen syöksyliu'un, jota kadehtisi joka ainoa pesäpallon pelaaja tällä planeetalla ja vangitsin turilaan lasin alle. Siellä se sitten kiukkuisena pörisi, kunnes kuolil joko hapen puutteeseen tai myrkkyyn. Se ja sama, pääasia oli, että se oli vainaa. Amppari lasiin ja eikun pihalle. Sitten piti tietysti vielä kiertää asunto siltä varalta, että elikko oli tuonut kavereita mukana. Jos oli, niin sen kuolinkamppailun nähdessään varmasti älysivät paeta paikalta vähin äänin.

Semmonen seikkailu se. Hyi hitto sentään!