Halivilivoo! Viikonloppu saapuu aivan näillä hetkillä ja ah - se on ihanata!

Eilinen ilta meni siivoillessa asumusta ja lyhentäessä verhoja, ja sepäs olikin mielenkiintoista se! Ikean suuri keksintö liimanauhalyhennys tuntui ekoissa verhoissa ihan kelpo jiipolta, etenkin kun ihminen ei omista ompelukonetta. No, eikun toiset verhot käsittelyyn. Nyt kyseessä oli ohuet läpikuultavat viritykset. Merkit kohdilleen ja liimanauha paikoilleen ja silittämään. Ja siinä olikin sitten se virheliike. Kas kun se liima suli ohuen verhon läpi niin silitysraudan pohjaan kuin silityslautaankin. Voi v*** sentään! Olisin voinut potkia itteeni siitä hyvästä, kun en sitä älynnyt. No, nyt on edessä raudan puhdistus ja suojapäällyksen ostaminen lautaan. Fuck! No eniveis verhoista tuli hätävaraksi ihan ok näköiset, kun ne lopulta sain paikoilleen. Munhan piti alunperin ripustaa vierashuoneeseen toisenlaiset, luonnonvalkoiset puuvillaverhot, mutta Elloksen luonnonvalkoinen osoittautui vaaleanpunaisen ja persikan väriseksi. Tilasin uudet ja tällä kertaa puhtaan valkoiset, katsotaan mikä väri sieltä sitten tulee.

Vallan unohdin mainita, että lauantaina käväisin hieman yöelämässä. Paikallisessa pubissa ja tanssiravintelissa. Pubissa oli väkeä ihan kivasti, mutta tanssiravintola oli melkoisen vajaa. En jaksanut siellä kuin pari tuntia ja läksin kotiin. Ihme hiihtäjiä. Kovasti olin jokaisen kaksilahkeisen mielestä kaunis ja ihana ja kotiin viejiä ois ollut, mutta eipä juuri kiinnostanut. Jos ei ollut metriviiskymmentä sulka päässä, niin sitten muuten urpo tai kännissä kuin peikko. Yks kehui miten hyvin hänen poikansa tanssii (kersa). Sitten kun kysyin mites isän laita on, niin ei kuulema osaa ollenkaan. Sanoin vaan, että kannattaisi ottaa mallia pojasta. Summa summarum, eipä olisi tarvinnut lähteä lainkaan. Toi on nähty.

Nyt viikonlopun valmisteluja tekemään. Hasta la vista babe!