Olen vanha. Kävin nääs eilen lenkillä Systerin kanssa ja teputeltiin huikeat 1,5 tuntia, jonka seurauksena on valtaisa lonkkakipu. Illasta asti olen köpötellyt kuin mikäkin artroosimummu. Jos yhtään povataan tulevaisuuteen, antaa tällainen rasituksen seuraus ymmärtää, että edessä tulee kohtalaisella varmuudella olemaan tekolonkkanivelleikkaus.

Toinen vanhuuden oire on se, että Vappu lähestyy ja normisti olen järkännyt bileet, mutta nyt ajatus tuntuu kauhean vaivalloiselta. Viime vuonna oli hienoa kumota skumppaa vieraiden kanssa kotiterassilla helteessä, mutta kun nyt katson metrisen kinoksen vallassa olevaa takapihaa ja terassia, siellä istuskelu auringonpaisteessa ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä, ainakaan ilman pilkkihaalaria.

Savonmaan heila laitteli taasen viestiä, että olisi vapaa jo lauantaina päivällä käväisemään luonani ja kyseli suunnitelmiani. Vastasin, että työt imevät kaiken virran ja olen mahdollisesti lähdössä kaverin kanssa lauantai-iltana baariin. Että kastellaan. Sailun kanssa lähdetään eniveis hummailemaan päiväksi tsadiin pitkästä aikaa, ja se vie voiton kyllä savolaismiehen ehdotuksesta.

Olen hankkinut itselleni myös uuden läppärin pimahtaneen tilalle. Se on vain asennusta vaille valmis. Saanen sen käyttööni ehken jo ensi viikolla. Nyt on isompi näyttö kuin edellisessä, 17" ja sivussa vielä erillinen numeronäppäimistö, joka on erittäin kätevä varsinkin laskujen pitkiä viitenumerosarjoja näpytellessä. Väri on pähee hopea/metalli. Uuu peipe!

Tänään yksi meidän miehistä totesi, että "miten me täällä (töissä) pärjättäis ilman sinua", kun selvittelin parit ongelmat ja neuvoin yhdessä jutussa. Tuntui aika kivalta. :) Ja olen huomannut, että nykyään meikäläiselle soitellaan ympäri taloa ja kysellään mitä erinäisimmistä asioista avauksella "sinä varmaan tiedät tämän". Olen oraakkeliguru! Ha ha ha!

Tänään on taas upea keli, aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Taidan käydä lenkkeilemässä lonkkakivusta huolimatta. Siitä vertyy. Or not.