Kattoin tuossa tämän päivän Sinkkuelämä-annoksen, ja voi kun mun sieluun sattui! Siinä Carrie suri Mr Bigiä ja päättynyttä suhdetta ja näki tämän joka paikassa tai siis kuvitteli näkevänsä, ja päästäkseen yli, Carrie alkoi deittailemaan Yankeesin tuoretta palaajavahvistusta. Kuinka ollakaan, kun C hetkeksi unohti Mr Bigin olemassa olon, tämä ilmaantui samaan pubiin, huomasi C:n ja kävi sanomassa, miten hyvältä hän näytti ja koskettipa vielä kaiken kukkuraksi. Kamera siirtyi Carrien lähikuvaan ja siinä pystyi ihan näkemään, miten Carrie hajosi kappaleiksi ja kaikki menetetty ihanuus palasi mieleen ja myös tietoisuus siitä, ettei sitä enää saa takaisin (sillä hetkellä, mehän siis kuitenkin tiedämme miten hommassa loppujen lopuksi käy). Lopulta Carrie pillahti itkuun, kun hän ja Yankee olivat poistuneet pubista.

Joo, tiijän että se on vain tv-sarja ja Carrie on fiktiota, mutta täytyy sanoa, että pirun hyvä näyttelijä se kyllä on. Ja tästä jaksosta tuli mieleen omat karvaat kokemukset, tuskalliset muistot ja ne tunteet aivan liiankin elävästi ja itkin (taas kerran) vuolaasti Carrien kanssa.

Mies (minun elämäni Mr Big) palaa aina silloin tällöin vielä mieleeni ja saattaa viipyä siellä muutaman päivänkin. Enää en kuitenkaan ajattele Miestä niin paljoa ja niin usein kuin aiemmin. Valitettavasti minulla ei käynyt oman Mr Bigini kanssa yhtä hyvä tuuri kuin Carriella ja odotan edelleen uutta Mr Bigiä saapuvaksi, niin toivottomalta kuin se näyttääkin.

Carrie, I feel your pain!