Työpaikan tilanne on käynyt sen verran mielenkiintoiseksi ja meikäläisen työnkuva vaativammaksi, kuin mihin minut on palkattu, että rupee kroppa reagoimaan stressiin ja ahdistukseen pistämällä pumpun rytmit epätasaiseksi. Sydän joko jättää yhden lyönnin väliin tai sitten tekee kaksi pikatykytystä yhden sijaan. Tuntuu ikävältä. Tätä on jo jatkunut viikon verran. Toinen oire on huimaaminen. Joskus kesken kävelyn heittää maailman ylösalaisin tai alkaa muuten heiluttaa, paikallaan seisominenkin voi tuottaa välillä vaikeuksia. Kirjoittaminen takeltelee, siis kirjaimet menee väärin niin tietsikalla kuin käsinkin kirjoittaessa. Sanassa on oikea määrä oikeita kirjaimia, mutta ne ovat väärässä järkässä (esim. oikea = oikae, ovat = voat, tietsikalla = teitiskalla jne.). Ärsyttävää. Nää on varmaan samoja stressin ja työuupumuksen oireita kuin taannoin pari vuotta sitten. Tuntuu kuin rintaa puristaisi vanne ja kun se laukeaa auki, niin itkusta ja hysteriasta ei tule loppua. Tunnen olevani se kuuluisa viulun kieli ja nyt mut on vedetty aikalailla viimeisilleen kireelle. Juhannukselta alkava kesäloma ei tule yhtään liian aikaisin. Toivottavasti jaksan sinnitellä sinne asti ja toivottavasti ei rytmihäiriöt tästään pahene. Sit lomalla voin repeillä kaikessa rauhassa.

Nyt voisin lähteä kotiin. En ehtinyt juoda kahviakaan tänään.