Äkkinäinen olis voinut tänään luulla mua himopuutarhuriksi. Semmosta tahtia oksat katkeili, harava heilui, kuokka viuhui, nurmilannoite levisi ja kananpaska lensi. No, täytyy myöntää, että isä oli apuna leikkaamassa pensaita ja haravoimassa ja kärräämässä roskia. Sain Systeriltä sähköisen oksaleikkurin lainaan ja voin sanoo viime keväisen nitkuttelun jälkeen, että on muuten soiva peli! Vuosi sitten leikattiin sellaisia tavan saksien kokoisilla oksanipsuttimilla kymmeniä metrejä aitaa ja sen seurauksena mulla oli ranne kipee toista viikkoa. Vaan ei nytten. Kun isä lähti, niin minä vielä kuokin aidanjuurukset ja levittelin niille kanankakkamerileväsekoitusta ja sitten vielä lannoitin haravoidun nurtsin. Tutustuin samalla viime lokakuussa toiselle puolelle muuttaneisiin naapureihin, kun kysyin, että mites se meidän välinen aita leikellään, sopiiko meidän mitta ja saako siihen meidän väliselle aidalle viskellä kanankakkaa. Kovin olivat seurallista väkeä.

Sitten vähän mokailin tuossa illemmalla, kun lähetin Vappukundille tekstarin ja kysyin silleen vitsikkääseen sävyyn, että mikäs se olikaan tarinan juoni siinä kun vaihdettiin nummeroita. Joo-o. Kannatti kysyä. Ei vastannut. No, mitäs kyselin. Olihan se vähän noloa, että en muista miksi.

Huomenna on päiväselti Hesan keikka. Voipi nukuttaa, kun en vieläkään ole tuutimassa. Vaan nyt menen.