Tämän hetken suurin tunne on valtaisa vitutus. Mulla piti olla huomenna virkavapaa (palkaton), mutta sitä ei myönnetykään, koska toisella sihteerillä on iso urakka jossa mun piti olla auttamassa. Matskujen (laatikko kaupalla) piti tulla tänään, viimeistään huomenaamulla. Iltapäivällä kolmen aikoihin kopiolaitoksesta soitettiin, että matskut tulevat vasta ensi viikolla, koska tilaus jätettiin niin viime tipassa (toissa päivänä). Mun esimies oli lähtenyt, kuten aina, kotiin jo ennen kolmea, joten en enää voinut pyytää päivää vapaaksi. Eli kun huomenna olisin voinut hengailla mun kaverin kans ja nähdä kummipoikia, jotka tulevat Etelä-Suomesta, niin napotankin töissä. Ja miks? Siksi, että ihmiset, jotka ovat tehneet työtään jo vuosikymmenet, eivät vieläkään tiedä, ettei tuhansia A4-kopioita ja isoja piirustuksia kopioida 1,5 vuorokaudessa! Tai että isojen projektien materiaalia ei haalita ja luoda päivässä! Mie en jumalauta ymmärrä!!!

No, aiheesta toiseen. Basistista ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun viikko sitten lähti avovaimokkeensa ja kaveripariskunnan kanssa pohjoiseen. Ei ilmoitusta, että on päässyt turvallisesti perille. Ei, että sillä ois mua edes vähän ikävä. Kun yleensä ihminen, joka sanoo "tykkäävänsä toisesta, olevansa lätkässä, toinen on ajatuksissa kokoajan", laittaa jotain viitettä tälle ihastuksensa kohteelle, että tämä on mielessä. Eikä ees sitä, että täällä ollaan, takaisin kotona. Mie taas en halunnut häiritä hänen lomaansa viesteillä, jos vaikka se olisi tullut ikävään aikaan. Tämähän on toisaalta hyvinkin selkeä viesti, miten paljon tämä ihminen minusta sitten oikeasti välittikään. Asteikolla 4 - 10:een arvio olisi -798. Pitäköön tunkkinsa.

Töistä lähtiessä joku vatipää oli vääntänyt mun auton pelkääjän puoleisen sivupeilin nurin niskoin. Siis linkkuun. Onneksi se taipuu niin, ettei nyt ihan rikki kuitenkaan ollut. Mut en ymmärrä teon pointtia. Kun jätin auton, siinä oli reilusti väliä viereiseen, eli kuski on hyvin mahtunut autoonsa sisälle ihan omasta ovestaan. Auton omistaja oli kuitenkin jättänyt lämmitysroikan tolppaan kiinni, nähtävästi sillä ei ole siihen avainta, koska luukku oli lukossa, tempaisin johdon irti pistorasiasta ja nakkasin sen loitommalle roikkumaan. Jos ei ole avainta, silloin ei ole paikasta maksettu eikä silloin lämmitetä. Tähän tekooni vaikutti hetkeä aiemmin saatu tieto, että olisinkin voinut olla seuraavan päivän virkavapaalla, ja sitä seurannut suunnaton raivo. Annettakoon mulle pieni haitantekoni anteeksi.

Kaupasta kotiin ajaessani, minut ja edelläni ajaneen auton ohitteli kaistalta toiselle ilman vilkkuja puikkelehtinut arivatanen. Juuri kun mielessäni kirosin, ettei ikinä ole virkavalta paikalla, kun tuollaiset maailmanomistajakusipäät ovat liikenteessä, auton perään kiihdytti tummansininen poliisitunnuksin varustettu auto, seurasi em. auton menoa hetken ja väläytti sille sitten pysähtymismerkiksi vilkkuja. Voi sitä vahingonilon määrää! Muah-ha-ha!! Ja oikeus tapahtui.

Maanantaina olin Zumbailemassa 1 h 15 min ja tiistaina oli tanssikurssilla kaksi tuntia fuskua (kädenalitanssi). Viikon urheilukiintiö on siis täynnä. Jos ei ois näin helvetisti pakkasta ja muutenkin siperiaolosuhteet, niin vois käydä lenkillä happea haukkaamassa. Jospa viikonloppuna hellittäisi, kuten on luvattu.

Huomenna lähden aikaisin pois töistä ja ajan itte kummilasten luo. Nään siten heitä edes pikaisesti. Luojan kiitos huomenna on perjantai!