Se sitten melkein lykkäs paskataudin, mutta ei ihan. Eilissä iltana työkaveri laittoi tekstarin, jossa ilmoitti saaneensa noroviruksen ja oksentaneensa ja paskoneensta oikein urakalla ja pahoitteli, josko oli onnistunut tartuttamaan sen myös minuun. Vastasin reippaasti, jotta ei minuun tollaset tartu. Parin tunnin päästä vatsaa velloi ja kuvotti, ja yö meni väijyessä, josko tulee pikainen tarve ampaista vessaan. Aamulla oli vielä etova ja herkänlainen olo, mutta koska muuta oiretta ei ollut, niin raahustin töihin umpiväsyneenä valvomisesta.

Meille on vaihtunut tässä hiljaiselon aikana kaikki ohjelmat (no melkein). Tänään taas yritin tampuroida laskuja maailmalle ja voi saakeli kun oli tahmeeta. Johtui varmaan osittain meikäläisen aivotoiminnan hitaudestakin, mutta on se kökkö ohjelma. Toiveissa oli saada sellainen systeemi, jossa ei tarvitsisi jatkuvaan nakutella hiirellä, niin kissanvitulat! Joka hemmetin toiminto pitää klikata hiirellä ja varmuuden vuoksi toimintoja on siirretty eri välilehdille, että varmasti tulisi lisäklikkauksia. Sama homma ostolaskujen käsittelyohjelmassa. Siinä kirosanat lentää, kun meikä nakuttaa menemään.

Tein yllärin Basistille ja lähetin sille työpaikalle synttärikortin, jonka sisälle ostin suklaasydämen (joo meni vähän överiks). Kovastihan tuo tekstarin välityksellä kiitteli ja oli olevinaan ilahtunut. Mun kokemuksen mukaan mies ahdistuu tuollaisista huomion osoituksista, etenkin kun ei olla pari eikä välttämättä tulla olemaankaan. Mutta otin tietoisen riskin. Jos ei anna, niin ei saakaan, vai miten se meni.

Luulenpa, että tänään on ihan pakko mennä ajallaan petin syövereihin ja otanpa varmuuden vuoksi ihan kokonaisen nukkupillerin. Unta on saatava ja paljon! Soonmoro!