Viime yönä nukuin ruhtinaalliset yhdeksän tuntia ja olo on myös sen mukainen. Yhdeksältä sitten ponkaisin ylös ja rupesin paistamaan sämpylöitä ja tein vielä aprikoosipersikkarahkatortun. Sitten tuli miun entinen työkaveri virittämään taulut seinille. Johan ne on paikkaansa kolme vuotta etsineetkin. Äiti tuli kattomaan mille korkeudelle taulut laitetaan (mie laitan ne aina liian ylös) ja sitten juotiin porukassa sämpylä- ja torttukaffet. On se jännä miten paljon huone muuttuu, kun sen seinälle laitetaan taulu! En ois uskonut. Makuuhuonekin näyttää nyt kodikkaammalta ja pehmeämmältä, kun sängyn päädyn yläpuolelle tuli iso taulu. Tai no, juliste, jonka 2 vuotta sitten ostin Ikeasta. Taulujen laittaminen seinille tarkoittaa sitä, että olen viimein ja lopullisesti tullut jäädäkseni tähän asuntoon ja se on koti isolla K:lla.

Eilen oli vuorossa ikkunan pesu. Sain sen ennenaikaisena synttärilahjana. Vihaan ikkunoiden pesua ihan hirveästi ja siksi ne ovat olleet tähän asti pesemättä. Ennen tyhjennän paskahuussiakin kuin pesen ikkunoita. Samalla kävin läpi vaatekaapit ja annoin 3 kassillista vaatteita ja kassillisen kenkiä Jaanalle (joka pesi ikkunat) mukaan. Muutoin oisin vienyt ne Konttiin. Jotenkin kivempi antaa ne tutulle ihmiselle, kuin viedä kirppikselle/Konttiin. Mukana oli mm. kolme täysin iskemätöntä hametta ja pellavahousut! Koot olivat sen verran pieniä, ettei kannattanut edes haaveilla joskus niihin vielä mahtuvansa. Kengätkin olivat lähes uusia. Hyvä vain, että jollain muulla on niille käyttöä.

Hitto kun sataa vettä, ois ollut kiva käydä lenkillä. Eilen ois ollut aurinkoista, mutta en sitten taas joutanut. No, vedänpähän vaikka lonkkaa jos en intoudu aloittamaan kylppärin peilikaappien siivousta. Sunnuntaiaamuna pitää tehdä sima, että voin sen illalla pullottaa, niin se on vapuksi valmista. Onneksi ensi viikolla on lyhyt työviikko, kevyt laskeutuminen työelämään. Aion istua omassa huoneessa ovi kiinni ja tyhjentää sähköpostia ja tuumailla mistä aloittaisi hommat.

Iloista viikonloppua!