No niin, tässäpä tuli pidettyä hiukkasen pidempi tauko. Ja tapahtunut on vaikka mitä!

No mennyt kesä oli aurinkoinen ja lämmin, suorastaan helteinen ettenkö sanois! Kuten edellisessä postauksessa toivoin. Pitäis varoa vähän mitä toivoo... Kesällä en tehnyt sitten juuri mitään, kun en yksin kertaisesti jaksanut. Helle lannisti aika totaalisesti. Kesä vierähti siis mökillä istuen joko järvessä tai kuistin varjossa. Kävin tekemässä perinteisen rengasmatkan Etelä-Suomeen akselilla Parainen, Porvoo ja Siikakoski. Kesään kuului myös ikimuistoinen tilanne, kun  Pahimmat painajaiset top 3:n listan kirkas kakkonen kävi toteen eli uiminen samassa lahden poukamassa yhtäaikaa kyykäärmeen kanssa. Voin kertoa, että en IKINÄ ole säikähtänyt ja pelännyt niin paljon kuin silloin. Tuntui, että lähtee taju ja töllään niille sijoille, mutta enhän mä voinut, kun olin järvessä ja olisin hukkunu! Onneks kyy päätti lähteä uimaan rantaan eikä mua kohti. Ja siihen se sitten heitti henkensä, kun mutsi mätki sen matkalaukkutarpeiksi. Arvatkaas oliko mulla sen jälkeen uidessa silmät selässäkin? Hyi helvetti sentään!!

No, tästäkin traumasta toivuttiin kohtalaisen täyspäisenä. Masennus on menneen talven lumia ja elämä on ihan kivaa. Kunhan saisi vielä lääkityksen tuomat kilot pois, niin sit on hyvä. Olenkin ensimmäisen kerran 40 vuoteen innostunut urheilusta :) Hankin kuntosalin jäsenyyden ja käyn kaksi kertaa salilla tekemässä personal trainerin tekemän ohjelman ja kerran viikossa sitten jossain jumpassa, tällä hetkellä ihan ykköstä on body combat. Oon ihan surkee siellä tunnilla enkä pysy kaikissa liikkeissä mukana, mutta siitä huolimatta into piukassa vedän kuvitteellisesti turpaan ja potkin ketä nyt milloinkin ajattelen. Siellä siis nyrkkeillään ja tehdään potkuja - yksin. Jumankekka, että tekee eetvarttia! Tuollainen tunti jokaiselle työssä käyvälle kerran viikossa tekisi psyykkeelle enemmän kuin hyvää. Ja jösses että se saa ropan joka ainoon lihaksen kipeeks ja hiki virtaa norona. Tänään on vuorossa kuntosalia.

Männä syksynä tein jotain mitä en ole ennen elämässä tehnyt. Kuulin että mun kaveri oli lomalla ja oli varannut äkkilähdön Kreetalle Plataniakseen. No, mulle asia jäi takaraivoon naputtamaan ja seuraavana päivänä kattelin äkkilähtöjä ja ennen kuin huomasinkaan, olin varannut itteni myös samaan kohteeseen kuin kaveri. Tosin olin siellä 3 päivää myöhemmin kuin hän. Kuitenkin kerettiin yhdessä siellä pataroida ja kiertää saarta kolmen päivän ajan, vuokrattiin oikeen avoautokin ja minä ajoin sitä. Vähänkö mahtavuutta oli se! Ja sitten kun Seikku lähti, jäin lopuksi kolmeksi päiväksi sinne yksin. En IKINÄ ole ollut reissussa yksin! En IKINÄ ole lähtenyt 4 päivän varoajalla ulkomaan matkalle! En IKINÄ ole ajanut ulkomailla autoa! Siis paljon asioita mitä en ole ikinä tehnyt ja voi poijat, että olin tyytyväinen itteeni. Mut pyydettiin siellä jopa treffeille ja esiteltiin kolme todella kaunista paikkaa, joissa kaikissa oli kirkko ja upea näköala ja jotka olivat kuulema suosittuja vihkipaikkoja sekä ko. herran upouusi hieno koti. Harmi vaan, ettei saletisti natsannut. Muussa tapauksessa saattaisin jo asua siellä :)

No hätä ei ole tämän näköinen. Tämä Seikku sitten kannustuksestani haki matkaopaskoulutukseen, pääsi sinne ja sai itselleen vielä uuden työapaikankin, joka on - tadaa! - Kreetalla Haniassa!! Wohoo! Mä oon NIIN lähdössä sinne kahdeks viikkoo syksyllä! Ja tiijä vaikka Seikku saisi puhuttua mulle duunipaikan ens kesäksi :) Lähtisin kyllä niin nopeaan, ettei jäis kuin punainen viiva jälkeen. Voiskin tuota silmällä pitäen aloittaa syksyllä kreikan opiskelun, ei ois varmaan pahitteeksi. Kun ei sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Kuten ei sitäkään, että menin sitten tammikuun lopulla ja kirjauduin yhdelle deittisivustolle. Sieltä löytyi yks kiva mies, jonka kanssa ollaan soiteltu ja viestailtu ja treffitkin on jo sovittu. Välimatkaa meillä vaan on harmittavat 300 ja rapiat kilometriä. Mielenkiinnolla odotan, miten tämän jutun juoni kehittyy.

Tänään on ollut hieno keli ja aurinko paistaa - myös minussa :)