Joo, Suomen jääkiekkojoukkue teki sen mihin en todellakaan uskonut, otti ja voitti maailmanmestaruuden! Hieno homma! Paratiisi-Oskarikin sinnitteli ihan hyvin. Arvelin, että jumbosijoja sillä biisillä havitellaan. On oikeen mestari-fiilis ja itsetunto Suomen kansalla korkealla. Naapurissa lienee hieman matalapainetta.

Eilinen päivä meni toipuessa Yökkäreiden keikasta. Hoh hoijaa sano! Ihminen ei vaan ikinä muista, mitä ylettömästä juhlimisesta seuraa. Olo on vieläkin hieman loivaliikkeinen ja päätä jyhnii buranasta huolimatta. Ei sitä enää samalla tavalla toivu biletyksestä kuin nuorempana. Mutta hauskaa oli ja poijaat soitti Preussinpunaisen ja me tytöt hoilattiin eturivissä into piukassa. Mutta sen sanon, että kotvanen kierähtää ennen kuin meikäläinen sortuu moiseen amatöörivirheeseen ja latkii juomaa yl'hyvän. Seuraava puristus ois kahden viikon päästä kun lähdetään työporukan kanssa risteilemään ja saunomaan ja, jos ilma suosii, terasseja kiertämään. Saa nähdä onko silloin vielä tämä pyhä lupaukseni mielessä.

Perkkuna oli taloyhtiön talkoot eikä niissä pitkään nokka tuhissut. Reilun tunnin verran siinä haravoitiin ja laiteltiin pihaa kuntoon ja sitten päästiinkin itse asiaan eli grillimakkaran syöntiin. Kylläpä olutkin maistui erityisen hyvälle :) Ennen talkoita kerkesin käydä hankkimassa uudet saumattomat työhanskat. Ja  - tadaa!- pinkit! :) Toiset ostin limenvihree-keltaiset.

Lauantaina ennen kuin Juniori tuli, kävin ostamassa päivänvarjolle jalan. Jumalaut' että muuten ovat painavia! Selkä vääränä köijäsin 25 kiloisen kivimötikän takapihalle, mutta varsinainen hauskuus alkoi, kun mötikkään piti ruuvata kiinni se jalka. Ou jee. Meinas kädet ja voimat loppuu kesken, mutta sain kuin sainkin jalan kiinni ja varjon viritettyä. Kylläpä oli mukava sitten syödä varjon katveessa salaattia ja ottaa valkoviintä :) Elämän pieniä ihanuuksia. 

Tänään on edessä veroilmoituksen täyttö. Ei yhtään taas viime tipassa. Ja arvatkaapas onko mulla kaikki tarvittavat lanketit kasassa? Ei oo ei. Pitää ensin ettii ne ja sitten aloittaa ankara laskeskelu. Että mie inhoon koko hommaa! Enkä ikinä muista miten bussimatkat lasketaan matkakorvauksiin. Pitäis ottaa kopio aina ennen kuin sen lanketin jättää verotoimistoon. Toisaalta, taidan tehdä niin kuin viimekin vuonna, otan liput ja laput mukaan ja sanon  verovirkailijalle, että täytteleppä.