Eilen sain mahtavan idean, että lähden aamulla töihin pyörällä. Että palais kaloreita, kunto kohois ja vois pysähtyä kotimatkalla siiderille (miten niin tää lause on epälooginen??). Siispä sarastuslamppu herättämään puolituntia aikaisemmin ja pää tyynyyn. Aamulla heräsin kun sarastuslampun radio pauhasi täysillä ja valo häikäisi silmiä ja nousin ylös ja katsoin kelloa. Mitä helvettiä??? Radio oli meuhkannut jo puolituntia eikä meikäläisellä ollut ollut mitään havaintoa. Eli aikataulu ryssi pahasti jo heti kättelyssä. Laittautumiseen ei ihme kyllä mennyt kauaa, noin 20 minsaa, eli olin periaatteessa lähtövalmis siihen aikaan kuten olin suunnitellutkin. Periaatteessa. Tajusin, että munhan täytyy ottaa mukaan toiset vaatteet, koska en viitsi haista koko päivää hikisissä vetimissä. No eikun etsimään vaatteita ja reppua. Ainoa paita, joka tuntui mieluisalta juuri tänä aamuna, oli tietenkin ruttuinen pesun jäljiltä, joten eikun rauta tulille ja lautaa virittämään. Siihen meni ylimääräinen 10 minsaa. Kun olin lähdössä ovesta ulos, muistin että työpaikan avaimet unohtui ja eikun niitä sisälle hakemaan. No, avaimia ei löytynyt. Käänsin kämppää ylösalaisin reilun 20 minsaa ja jostain aivan käsittämättömästä syystä tulin katsoneeksi meikkipussin sivutaskuun (kaikki toivo oli jo menetetty, seuraava paikka olisi ollut pakastin) ja - tadaa! - siellähän se avainnippu oli. Mitä helvettiä?! Painelin ulos ja huomasin, että päälläni ollut huppari oli aivan liian tuhti varustus, kun etsiessä oli jo tullut jumalattoman kuuma ja ulkonakin alkoi olla lämpöä ihan liiaksi asti, joten takaisin sisälle etsimään t-paitaa. Ja taas uusi yritys. Juuri kun oli hyppäämässä pyörän selkään, muistin että satulapehmuste (sellainen geelisysteemi) oli vielä sisällä. Muutama kirosana, takas sisälle ja ulos ja pehmustetta virittämään. Satula on sen verran kova ja epämiellyttävä, että ilman pehmustetta en kävelisi viikkoon. Kun vihdoin ja viimein pääsin matkaan, lämmintä oli ainakin sata ja olin valmiiks jo hiestä märkä. Töihin päästyä muistin, että olin unohtanut pyyhkeen eikä pukuhuoneessakaan ollut yhtään puhdasta pyyhettä. Hikeä valuen sullouduin vessaan ja huuhtelin pahimmat hiksat kraanan alla jääkylmällä vedellä. Mitähän kotimatkalla tapahtuu, kun tuntuu, että kohtalo teki kaikkensa, että pyörämatka jäisi toteutumatta... Huuu.

Tilasin sunnuntaina Brandos.fi:stä (ihan liian fantastinen kenkäkauppa!) alennusmyynnistä uudet adidaksen kengät jumppaan  ja kuntosalille (-40 %) sekä Skechersin kiilakorkoiset (n. 3 cm) tennariavokkaat (-20 %) syksyn reissua varten. Nyt odottelen kenkuleita, etenkin sali/jumppakenkiä varsin innokkaasti, että pääsen niitä testaamaan ihan käytännössä. Salilla käynti on jäänyt sairastelun ja juuttaanmoisen helteen takia tänä kesänä nollille. Josko sitten ens viikolla aloittaisin uudella innolla ja kurinalaisesti reenaamaan. Ois ees vähän timmimmässä kondiksessa kun lähtee matkalle. Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa :)