Jokunen aika sitten nousi hirvee älämölö, kun tarhan tätit olivat teipanneet temppuilevat kersat ruokapöydässä tuoleihinsa kiinni. Vauhkoontuneet vanhemmat (ja muut) volisivat, että nyt pahoinpidellään lasta ja aiheutetaan ikuiset traumat. Täysin käsittämätöntä. Minusta se oli varsin kekseliäs veto hoitajilta, ja ihan harmitti kun en itte sitä olisi keksinyt. Jos on salillinen kakruja ruokittavana ja siellä pari tenavaa alkaa kiukkuamaan ja käyttäytymään huonosti, niin mitäs mahdollisuuksia hoitajilla on? Ottaa tukkapäästä kiinni? Napsauttaa luunappi huuleen/otsaan? Läimäyttää? Eristää lapsi mölisemään yksinään johonkin koppiin? Vai teipata skidit tuoliin, etteivät siinä venkoile ja häiritse muiden kauniisti käyttäytyvien lasten ruokailua? Mistähän näistä  tulee vähiten trauma? Eihän lapsen suuta/silmiä eikä ihoa teipattu kiinni. Jos kyseessä olisi ollut oma muksu, olisin onnitellut hoitajia kädestä pitäen oivallisesta tuskattomasta keksinnöstä pitää lapsi hetken aloillaan. Ja todennäköisesti käyttänyt konstia tarpeen mukaan sen jälkeen kotonakin. Ehken ihan roudarinteipillä (liima ei lähde vaatteista :)), mutta kuitenkin. Jos joka hemmetin asiasta vauhkoillaan tuohon tapaan, niin kuin nykyään näyttää olevan vallitsevana trendinä, niin tulevaisuudessa meitä hoitavat (eli jättää oman onnemme nojaan) hermoheikot, kaiken periksi saaneet, itsekkäät ja röyhkeät jälkeläiset. Tämä ylitsevuotava lasten paapominen ja pumpulissa pitäminen on mennyt aivan liian pitkälle ja se tulee vielä ikävällä tavalla kostautumaan. Kuri, rajat ja kauniit käytöstavat sais tulla taas muotiin. Hyvä että hoitajien syytteet raukesivat, olisikin ollut täysin oikeudetonta rankaista heitä. Ugh, olen puhunut.