Kevät keikkuen tulevi, tai ainakin kovasti yrittää yöpakkasista huolimatta. Meikä on yrittänyt elää kurinalaisesti pt:ltä saadun ruokavalion mukaan. Koko ajan pitää olla syömässä enkä siltikään saa kaikkea sitä sapuskamäärää syötyä vuorokauden aikana. Jos se olis pitsaa, mozzarellaa, pastaa tms. hiilarin täyteistä evästä, niin ei mitään heikkouksia olisi mättää kaikkea käkättimestä alas. Vaan kun ei ole. Rahkaa ja kasviksia. Kasviksia ja rahkaa. Joo ja vähän lihaa.

Pääsiäisen pyhinä tuli käytyä kuntosalilla ja lenkillä ja melkein kävin Vuokatilla laskettelemassa. En sit kuitenkaan päässyt, kun polvi alkoi edellisenä yönä vihottelemaan eikä sietänyt aamulla yhtään kiertoliikettä tai täyttä painoa, jotka ovat melkolailla tärkeitä elementtejä lasketellessa, niin piti sitten perua se keikka. Kyllä harmitti!

Insinöörille, josta aiemmin kerroin, sanoin suorat sanat, että saa tämä meidän "suhde" jäädä tähän. En halua tavata häntä. Kyllä se on niin, että miehen pitää voida kulkea mun kanssa julkisesti eikä mitään salaisia tapaamisia ja hätäisiä kohtaamisia yrittää paniikissa järjestää. Sellaisesta ei jää kuin paskan maku suuhun. Ansaitsen mielestäni enemmän ja parempaa kuin tuollainen kakkosvaihtoehtona ja patjankorvikkeena oleminen. Mieluummin olen yksin. Olevinaan tyyppi ymmärsi. Tuskinpa vain. No etsikööt jonkun suopeampimielisen.

Viikonloppuna olisi työpaikan pilkkikisat. Joskohan tällä kertaa saisin edes yhden sintin. Pääsisin palkinnoille :D