Ulkona on hieno ilma! Pesin lakanoita ja vein ne ulos kuivumaan ja istuskelin patiolla päivää paistattamassa. Tuuli vaan on hemmetin kylmä; jos aurinko menee pilveen, niin ei siinä pirukaan oleskele t-paidassa ja shortseissa. Pikkupojilla ja vähän isommillakin on ikävä tapa kokoontua kadulle siihen mun talon eteen  harjoittelemaan polkupyörillä keulimista ja ajelemaan edestakaisin. Ärsyttää kun se pyörä pitää rämäyttää aina alas ja hirmu möykkä päällä koko ajan. Tänään kaks nuorta miehenalkua tuli taas siihen keulimaan, kun istuskelin kaikessa rauhassa auringossa. Katoin niiden touhua ja ajattelin mielessäni: "Kaatuis nyt ees jompikumpi noista, perkele..". Ja - tsadaa - toinen pojista menetti tasapainonsa ja putosi pyörän keskitangolle! Hah! Siitäs sait! Loppui se kolistelu ja huutaminen, kun poika köpötti kädet haaruksia pidellen kotiinsa. Olisi tehnyt mieli hohottaa mielipuolinaurua, mutta jätinpä sitten tekemättä.

Vaan sen tein, että levittelin talon ympäri muurahaismyrkkyä. Toivottavasti naapurin koira ei sitä jauhoa siitä mun puolelta nuoleskele. Yltää nääs, jos tunkee kuononsa väärälle tontille.

Huomisesta alkaen on sitten luvattu tännekinpäin Suomea pakkasta. Kiva. Fak. Ja meikä on jo hyvän aikaa sitten laittanut kaikki talvitakit vakuumipussissa varastoon. On muuten loistokeksintö se, että pukupussista imaistaan ilmat pois imurilla ja kaksikin toppapukua menee uskomattoman litteään tilaan. Mahtavuutta sanon minä.

Kävin minä äitiäkin onnittelemassa. Vein sille vaaleanpunaisen upea orkidean ja valkoisen ruukun. Oli hyvillään. Minä taas sain ennenaikaiseksi nimpparilahjaksi 2 muumilusikkaa. Siinä Niisku-neiti ja Muumipeikko halaavat toisiaan. Äiti sanoi, että näistä lusikoista muistat aina kun me halataan. Herkistyin niin, että meinasi kyynel karata silmäkulmasta.

Nyt ruuan laittoon, nälkä kurnii jo suolissa.