Kotona ollaan ja yhtenä palana. Paluumatka ei ollut kyllä hääpöisellä kelillä siunattu. Hesasta lähtiessä alkoi pyryttää lunta ja sitä kesti tunnin verran. Sitten tuli räntää ja sen jälkeen vettä ja rapa roiskui. Loppumatka, viimeiset 100 km ja 1,5 tuntia oli pilkkosen pimeää ja kapea märkä tie, josta vastaantulevien valot heijastui ja häikäisi sen verran paljon, etten koko aikaa nähnyt missä tie meni. Kerkes monta kertaa olla kilin ajatukset. Sitä vaan täytyy ihmetellä, että minkä helvetin takia vastaantulijat ajaa pitkät päällä toisia autoja vastaan? Ei ikkään ole niin montaa autoa tullut pitkillä vastaan eikä ole vaihtanut normivaloihin kuin tällä reissulla. P***keleen vatipäät! Onneksi oli enkeli matkassa kattomassa perään.

Muuten reissu oli vaikkakin myös surullinen, niin oikein mukavakin. Näin sukulaisia pitkästä aikaa ja oli kiva turista heidän kanssaan, huolimatta tapaamisen syystä ja sen aiheuttamasta surusta. Hautajaisista ajelin Mintsin luo Porvooseen ja näin kummipojat. Pienempi, 3,5 vee, taisi olla aika tohkeissaan mun vierailusta eikä tuo isompikaan ollut yhtään naama nurinpäin. Oli hänenkin kanssa kiva jutella kaiken maailman asioita. Alkaa olla kohta jo aikainen mies, pian 15 vee. Lauantaina käytiin käpsehtimässä Porvoon vanhassa kaupungissa ja siellä oli jo niin jouluinen tunnelma ja kaikki pikkupuodit koristeltu tosi kauniisti. Voin kuvitella miten kaunis paikka se on kesällä, kun nytkin oli kuin olisi jossain sadussa kulkenut. Ja ihania kahviloitakin oli monta, käytiin Helmessä juomassa kaffet ja syötiin jättipalat suklaakakkua. Ah!!! Oli mukava viettää aikaa Mintsin kanssa ja vaihteeksi Porvoossa, en olekaan siellä ennen käynyt kuin ihan pikaisesti.

Sitten suuntasin Vantaalle Serkun luo katsomaan heidän pienokaistaan. Hyasintti oli jo ehtinyt reilun kuukauden ikään. Ihanahan se vauva oli, kovin rauhallinen ja tyytyväinen. Sain hoitaa, paijata ja ruokkia vauvelia ja olin ihan onnessani. Serkun kanssa laiteltiin ruokaa, tai siis Serkku laittoi ruokaa ja minä sain viihdyttää vauvaa :) ja jutskailtiin siinä illan hämyssä. Oli oikein rattoisaa tälläkin visiitillä.

Tänään kävin sitten sovitukseen Muuramen sohvapöydän ja kyllä se varmaan niin on, että kotiutan sen tänne mun asumukseen. Kuvittelin, että olkkari näyttäisi pienemmältä kun sinne roudaa pöydän, mutta se näyttikin yllättäen isommalta.

Kolmoselta tulee Matti leffa. on silläkin miehellä ollut melkoinen elämä. Miten joku onkin onnistunut tyrimään niin monta tilaisuutta ja niin monta kertaa?? Aivan käsittämätöntä.