Kävinpä eilen katsomassa Cruisen Tompan uusimman Mission Impossiblen ja ihan vain Samulin takia, joka olikin oikein loistava roolissaan. Elokuva oli muutenkin yllättävän hyvä, etenkin kun se ei kuulu niihin kategorioihin, joiden tyyppisiä elokuvia normisti katson, varsinkin leffateatterissa. Leffa alkoi vasta klo 20.00 ja mua väsytti aivan jär-kyt-tä-vän paljon ja pelkäsinkin, että elokuva tulee katsottua ns. nahkojen läpi. Vaan eipä tullut, ei. Siinä oli monia sellaisia kohtauksia, joissa säikähdin aivan valtavasti! Siis oikeasti ihan pomppasin penkissäni ja saatoinpa pari kertaa kiljaistakin ääneen silkasta säikähdyksestä. Ja kun meikä siinä sätki ja hyppi, niin muu rivi sitten säikkyi sitä ja hätkähtelivät mun reaktioihin. Minkäs minä sille mahdan, että olen tällainen hermoheikko, ja juurikin tämä on syy miksi tuon tyyppiset leffat eivät kuulu top kymppiin. Edellinen leffa oli aika saman tyyppinen, uusin Sherlock Holmes. Siinäkin piti katsoa sormien lomasta tai olla kokonaan katsomatta ja muutaman kerran hyppäsin penkillä, kun jysähti niin maan perkeleen lujaa. Olen laittanut itseni koetukselle laajentamalla elokuvakokemuksia jännäreiden puolelle. 

Seuraavaksi mieleni halajaisi mennä katsomaan Margaret Tatcherista kertova elokuva ja Kulman kundit, jonka trailerin näin eilen ja se filkka vaikutti oikein viihdyttävältä.