Viikonlopun lepäily ja tehokuuri c-vitamiinia ja buranaa kannatti. Kurkkukipu hävisi ja olo on kutakuinkin aika jees, lukuun ottamatta ajoittaisia aivastelupuuskia tyyliin 37 kertaa peräkkäin. Siinä on keuhkot ja työkaverit lujilla, kun meikätyttö pistää menemään parit aivastukset. Aion jatkaa c-vitskujen imurointia vielä pari päivää. Varmuuden vuoksi.

Tuntuu ihan hirveältä kuunnella nykyisin uutisia. On kuin maailmanlopun edellä mentäisi. Isot tehtaat pistävät oviaan kiinni ja pankit ja lainalaitokset/panttikonttorit tekevät konkursseja, hurrikaani toisensa jälkeen tuhoaa kaupunkeja ja lentokoneet tippuvat taivailta. Minä pieni ihminen yritän epätoivoisesti kääriytyä oman pienen maailmani sisään piiloon ja toivoa, että kaikki on pahaa unta ja kun herään niin maailma on taas hyvä paikka elää eikä tarvii pelätä mitään. Ainakaan irtisanomisia. Huoli omasta perseestä siis, kuin niinkään maailmanrauhasta.

Tänään pitäis jostain löytää halvalla tennispalloja tykypäivän kilpailua varten. Ajattelin vetää perinteisen sukkahousuun tennispallo-kisan, se viritys asennetaan roikkumaan lanteilta ja palloheijarilla on saatava liikuteltua tikkuaski maaliviivan yli. Voittajajoukkue saa salmaripullot. Pikkujouluunkin on jo parit kilpailut mietittynä, jälleen vanhaa kunnon perinteistä lajia. Syödään eka suolakurkku, sitten 2 voileipäkeksiä ja sitten vihelletään Joulupuu on rakennettu. Voittaja on se ken suoriutuu tuosta nopeiten ja viheltää selkeästi. Helpommin sanottu kuin tehty. Staraoke-kisakin ajateltiin vetää, mutta säännöt ja kisan juoni on vielä hakusessa. Pitäisi eka perehtyä itse staraokeen ja sitten miettii miten luonnistuu kilpailuna.

Jahah, tennispallon metsästykseen siis matka vie nyt.