Hii-o-hoi vaan ja päivää! Viikonloppu oli suoraan sanottuna hanurista. Kun viimein lauantaina sain kauan odottamani sohvapöydän kotiutettua, niin eikös perkele se suuri pöytälevy livennyt kantaessa käsistä ja jysähti kulma edellä lattiaan. No, meitsi alkoi sitten purkamaan (pöytä ja siihen kuuluva laatikosto olivat paloina) paketteja ja jo hiukan huokaisin helpotuksesta, kun pienemmät osat olivat pakattu hyvin ja kulmat suojattu styroksilla. Viimeiseksi aukaisin sitten siipeensä saaneen pöytälevyn ja kas - siinäpä ei ollutkaan mitään muuta suojaa kuin paperinpala kiepautettuna ympärille ja ohut pahvi! Ja senhän arvaa miten sille pöytälevyn kulmalle kävi: meni kasaan. Onneksi sentään se sattui olemaan se kulma, joka kuuluu lattiaan päin. Mutta kyrvähtänyt kulma paistaa sieltä kuitenkin ikävästi mun silmään. Ihmettelen kyllä suuresti miksi juuri se painavin ja arvokkain osa oli niin helvetin huonosti pakattu ja reklamoinkin siitä tehtaalle suoraan ja vaadin hyvitykseksi uutta pöytälevyä. Vastausta ei ole vielä kuulunut. Jos maailma kulkee sitä rataa kuin se meikäläisen kohdalla yleensä tekee, niin en tasan tarkkaan saa uutta pöytälevyä enkä ees pahoittelua huonosta pakkaamisesta. Korkeintaan lyhyen sähköpostin tyyliin: "Mitäs pudotit, rähmäkäpälä".

No, kokosin kuitenkin pöydän ja siinäpäs vierähtikin tovi, kun kaikkiaan 22 ruuvia ruuvasin käsipelillä kiinni. Jo ekan neljän ruuvin jälkeen kämmenpohja oli kipeä ja nahka kasassa, kunnes älysin laittaa käteen nahkarukkasen. Johan rupes lyyti kirjottamaan, ja pitokin parani :) Pöytä on oikein ihana siinä omalla paikallaan.

Lauantaina myöskin (niin kuin ei jo tuossa pöytäepisodissa olisi jo ollut tarpeeksi) levisi mun läppäri. Näyttö meni mykäksi ja on ihan musta. Muuten kone kuulostaisi toimivan, näyttö ei. Tähän mennessä olen saanut ohjeeksi vain, että osta uusi kone, entistä ei voi/kannata korjata tai sitten vaan olankohautuksia ja toteamus "emmää tiijjä". Jos maailman edelleenkin kulkee entisiä polkujaan, niin konetta ei voi korjata eikä sieltä saa pelastettua mun valokuvia eikä asiakirjoja tai mitään muutakaan, mitä en ole tallentanut minnekään muualle kuin juuri läppärin kovalevylle. Voi helvetin perkele!!

Sunnuntaina heräsin sitten päänsärkyyn, joka ei hellittänyt koko päivänä ja jatkui vielä läpi yön. Työasiat suututtivat jo valmiiksi eikä vähiten myöskään nuo em. vastoinkäymiset.

Meidän kolmas sihteeri otti ja jäi lomalle kiireisimpään aikaan ja sälytti mulle keskeneräiset työnsä, joista mulla ei oo hajuakaan! Äijät pommittaa kysymyksillä ja hermostuvat kun en osaa vastata. Ja arvatkaapas onko tää ko. sihteeri tehnyt mitään niitä hommia jotka mun lomalla pitäisi tehdä? Juuei. Eivätkä oo olleet edes isoja rupeamia, niin kuin nää mulle jääneet. Saakelin saakeli.

Mitähän vielä? Yleensähän kaikki paska kaatuu päälle samaan aikaan ja aiheuttaa ylimääräistä rahan menoa, joten odottelen tässä mitä kaikkea vielä sattuukaan. Koneitahan on paljon mitä levitä, autosta puhumattakaan. Mun mielestä tässä ois kyllä jo ihan tarpeeksi, kiitos vaan.