Eilen kun kävin töiden jälkeen kaupassa, niin kaikki - lähinnä miehet - tuntuivat tuijottavan minua. Harhaluuloisuuttako? Olisi tehnyt mieli sännätä ruokaosastolta vaatepuolelle lähimmän peilin eteen, että onko mulla naamassa jotain esim. tussi- tai mustekynäviiru, lohi nenässä tms. ei toivottua näyttäytyessä julkisesti. Tai et roikkuuko kolme metriä vessapaperia kengän korossa tai onko mulla takissa joku miljoonan kilometrin päähän paistava ratkeama tai paskatahra. Yritin vaivihkaa katsastaa vaatetuksen kunnon ja kaikki näytti olevan ok. Ei palkeenkieliä, ei vessapaperia, ei tahroja. Autossa katsoin peruutuspeilistä oliko naamassa jotain ylimääräistä. Ei ollut. Vielä kassalla ollessani ohi kulkeva mies katsoi hyyyyvin pitkään ja kääntyipä vielä taakseenkin katsomaan. Ja mukana oli tyttäystävä/vaimo/tms. viritys. Voinpa melkein kuvitella miltä jostain julkkiksesta tuntuu käydä kaupassa, kun jo tuollainen (kenties kuviteltukin) katsastelu tuntui vähintäänkin kiusalliselta.

Vastoin kaikkia itselleni tehtyjä lupauksia kävin tsekkaamassa pitkästä aikaa Miehen osoitetilanteen. Eikä se ollut enää entinen. Herran on muuttanut lähes naapurista toiselle puolelle kaupunkia, oikeastaan niin kauas kuin keskustassa ja sen lähipiirissä vain pääsee. Olo on outo. Mielessä pyörii kysymykset 1) Miks se on muuttanut? 2) Asuuko se yksin? 3) Jos ei asu yksin niin kenen kanssa se asuu? 4) Onko sillä tyttöystävä vai jo peräti vaimo? 5) Jos on jompikumpi, niin onkohan se joku thaikkuvosu vai perinteinen valinta: joku autettava säälittävä tapaus (työtön, asunnoton, kouluttamaton 2 lapsen yh) (= pätee muuten thaikkunaikkoseenkin..)? 6) Millainen asunto sillä/niillä on? 7) Miks se on muuttanut just sinne? 8) miks se edelleenkin pyörii mun mielessä, kun jo luulin päässeeni hänestä yli?

Voi vattu.