Huithapeli heitti haasteella; pitäisi kuvailla millainen olisi toivetulevaisuuteni, jos kaikki menisi kuten itse toivoisin, ilman utopistisia tavoitteita. Here it comes:

Miimun syksy vuonna 2009 (kiirettä pittää...)

Olen hakenut meikkaaja-maskeeraaja kouluun ja valmistunut sieltä hyvin paperein (ja taidoin) ja olen onnistunut saamaan freelanser-töitä teatterien näytelmissä ja tv-sarjoissa ja -ohjelmissa. Olen aloittanut joogan ja taijin ja päässyt takaisin haluamiini mittoihin. Olen naimisissa Miehen kanssa, joka viimein tajusi, kuinka tärkeä hänelle olen, ja vauvakin on tekeillä. Asumme edelleen samassa paritalossa kuin minne aikoinaan yksin muutin, mutta nyt omistamme sen yhdessä. Kesällä -09 veneilimme Miehen veneellä äitini mökille ja nautimme savusaunan löylyistä ja kiireettömästä lomasta. Suunnittelemme vuodenvaihteeksi pitkää lomareissua jonnekin kauas, ja toivomme että juuri sillä matkalla vauva saisi alkunsa. Rakastamme toisiamme, ja tiedämme, että katsomme yhdessä sen viimeisenkin auringonlaskun.

Ei oo vähän toivottu, mutta ei periaatteessa mahdotontakaan. Periaatteessa. *aamen*