Terveisiä kylmältä rintamalta! Täällä sitä vedettiin vielä pari päivää sitten kertoimia nahkaan, kun nyt pitää varoa paleltumia perkele! Oon ollut nyt lomalla 2 viikkoa, vielä 3 edessä. Ihanaa! Jospa siihen mahtuisi muutama helteinenkin tai ees aurinkoinen päivä.

Loman alottajaisiksi suuntasin Zafiran nokan kohti etelää ja ajaa hurautin Vantaalle serkkuni tykö. Siellä oli mukavaa ja ajoin ekan kerran ihan itte ja yksin Ikeaan ja Jumboon. Muuten meni kivasti, mutta onnistuin tuolla reissulla eksymään kahdesti ja kunnolla. Siinäpä tuli sitten tsiigailtua jos jonkinmoista paikkaa mm. Vuosaaren uusi satama-alue sekä entinen kesäduuniasuinpaikkani Latokartanon asuinalue. Kovasti se oli meikäläisen ajoista (1989) muuttunut. Minä oon NIIN tumpelo suunnistamaan noissa kehä kolmosissa ja sun muissa, ja vaikka mulle ohjeet vääntäisi rautalangasta, niin mie onnistun eksymään. No, se kasvatti sen verran luontoa ja uskallusta, että uskallan nyt ajella siellä omin päin reippaammin kuin aiemmin. Osasinhan loppujen lopuksi kuitenkin takaisin majapaikkaani. :)

Vantaalta suunnistin (ja ihan eksymättä!) sitten Kirkkonummen Jorvakseen ja sieltä ajettiin ystävättäreni M:n kans Paraisille. Siellä vierähti kolme päivää kummitytön (6 vee) ja hänen sisarensa (3 vee) tempauksia seuratessa. Ekan kerran mun vierailuiden aikana kummityttö kampesi aamulla klo 7.00 mun viereen nukkumaan! Enhän minä osannut sitten enää nukkua, mutta tyttö veteli sikeitä ja sätki koko ajan unissaan. Olin sitten aika väsy päivällä, kun vanhempien kanssa turistiin kuitenkin aamuyölle asti viiniä maistellen. Sama toistui myös toisena aamuna, tyttö hiipi taas mun viereen kukon laulun aikaan ja minä valvoin. Olihan se toisaalta liikuttavaa ja suloista, että hän halusi tulla, mutta toisaalta olisin mieluusti koisannut vielä pari tuntia itse. Mutta toisaalta taas vanhempansa olivat tyytyväisiä kun he saivat nukkua. Maanantaina sitten M:n kans lähdettiin jo vaille 7 aamulla ajamaan takaisin Kirkkikselle. M meni töihin ja minä menin suoraan nukkumaan. Illalla mentiin syömään ja sitten leffaan. Kampista löytyi ihana kreikkalainen ravinteli, jota pitivät kreikkalaiset! Voi mahoton paikka, miten hyvää olikaan tzatziki, kreikkalainen salaatti ja lammassouvlaki!! Kun silmät laittoi kiinni, pystyi kuvittelemaan että on jossain kreikkalaisessa tavernassa kun paikallinen musiikki soi ja ympärillä kuului kreikan kieltä. Ah, mikä ihana elämys!! Ja entä se sitten se leffa! Pääsin kuin pääsinkin katsomaan Sinkkuelämää! Mun täytyy päästä näkemään se vielä toiseen kertaan. Mitään muuta en sano, kuin että pakatkaa nessuja mukaan!  

Tiistaina 1.7. ajelin sitten kotiin ja täytyy kiittää sitä enkeliä joka mun olkapäällä oli, että olen vielä tässä kirjoittelemassa. Motarilla oli ajamassa ohi hitaammasta autoletkasta kun yllättäen jo lähes vieressäni ollut auto ponkaisi suoraan eteeni, ilman minkäänlaista vilkkua tai merkkiä tästä aikeesta. Hyppäsin jarrun päälle kauhusta valkoisena peläten että takanani ajavat eivät huomaa jarrutustani ja ajavat päälleni 130 km/h lasissa ja että peräkontin laatikot tulevat ryminällä niskaani, kun olin unohtanut vetää suojan niiden päälle ja että osunko eteen törmäänneeseen autoon vai enkö. Loppu hyvin kaikki hyvin, sain pysäytettyä auton, takana tulleet eivät ajaneet päälleni ja tavarat pysyivät kuin ihmeen kaupalla takaboxissa. Seuraavan puolituntia kädet ja jalat tärisivät hervottomasti, mutten päässyt ajamaan mihinkään kokoamaan itseäni. Melkein siinä itkukin meinasi tulla.

Keskiviikkona kurvasin sitten kummipojan kans kaupunkijuna-ajelulle jo aamusta ja jäin siitä sitten Miiun kanssa kaupungille hiimailemaan, oli ihanan lämmin päivä. Mentiin torikahvioon kaffelle ja ta-daa! Sielläpä istui ihana Sinisilmä!! Edelleen ilman sormusta ja taas yksin. Mikähän siinä on vialla?? Luulis, että sellaisella komeudella olisi seuralainen, jos ei nainen niin sitten mies. Istuin hänen takaviistossa, joten sain katella kaikessa rauhassa turvalliselta etäisyydeltä, mutta se paha puoli siinä oli ettei se nähnyt mua. Ja vaikka olisin istunut vieressä, niin tokkopa tuo olisi sittenkään "nähnyt". En taida olla ihan hänen tyyppiään. Kävelin kyllä sitten lopulta hänen editseen, mutta eipähän tuo suonut minulle katsettakaan. Mutta jo pelkästä Sinisilmän näkemisestä sain hyvän mielen pitäksi aikaa *huokaus*.

Loppuajan olenkin ollut sitten mökillä sadetta pitämässä. No, pari päivää paistoi aurinko. Tänään olikin sitten vain +9 kun herättiin. Silti kävin järvessä aamu-uinnilla. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma! Kuopion heila kyseli, milloin olen maisemissa. Olisi kai tulossa tulevalla tai seuraavalla viikolla visiitille "tsekkaamaan puutarhan". Hmmm... kumpikohan olis parempi, viidakkoveitsi tai trimmeri...?? Nimim. Ruohonleikkurille töitä.