Sitä on taas juhlittu oikein olan takaa ja tietenkin vähillä unilla. Käytiin pistämässä Jyväskylä sekaisin. Ja oli niin mahottoman hauskaa! Päivillä oli paljon osanottajia ja näytteilleasettajia ja kinkerithän alkoivat jo puolenpäivän aikaan kun lähes joka osastolla oli jonkinlaista tarjoilua oluesta kuohuviiniin ja mehän käytettiin tämä tehokkaasti hyväksemme. Ennen juhlaillallista isuttiin vielä yksillä hotellin baarissa ja sitten kiireen vilkkaan vetämään juhlaleninkiä päälle ja kampaukset ja meikit kondikseen. Illallinen oli todella hienosti järjestetty ja paikalla oli kahdeksan henkinen orkesteri soittamassa vanhaa jazzia, swingiä, charelstonia jne. 30-luvun musaa. Kuulosti mielettömän hyvältä, kun bändissä oli monet puhaltimet. Kun illallinen oli ohi ja tanssi alkoi, oli meidän pöydässä hakijoita jonoksi asti ja viiniä tarjottiin suunnasta ja toisesta. Koko reissun aikana ei mennyt kuin 3,60 rahaa hotellin baarissa ostettuun juomaan!! Muuten tarjoajia oli vähän liiaksikin asti. Voi arvata, että naapuripöytien kääkiltä tuli varsin tympeitä katseita. Siellä ne itte hakivat omat juomansa eikä kukaan hakenut tanssimaan. Hähää! Siitäs saitte kapiset kurpat. Jatkoille mentiin paikalliseen tanssiravintolaan ja sama meininki jatkui. Pojat kantoi juomia minkä ehtivät, eikä kaikkee ees pystynyt juomaankaan, ja välillä meinasi tulla kiistanpoikasta siitä, kuka ketäkin oli ensin kerinnyt hakea tanssimaan. Ikään kuin ei ravintelissa olisi ollut muita kuin me kolme. Tuore tangokuningas oli esiintymässä ja hyvin esiintyikin. Taffe teki mulle källin, ja kävi sanomassa kunkulle, että mulla on syntsät ja kunkkuhan viritti mulle siinä sitten kaiken kansan nähden pienen serenaadin! No, menin nimmarijonoon sitten kertomaan, että eihän se nyt asianlaita ihan niin olout, mutta en ole ollenkaan pahoillani laulusta. Kunkku siinä sitten ihmettelemään, että mitens se kaveri silleen teki, niin minä vastasin, että pitkä tarina, menis vaan aikaa kertoilla sitä, niin sepä sitten sanoi, että hän käy vaihtamassa vaan vaatteet ja siistiytymässä ja tulee baariin, niin voin sitten kertoo koko tarinan eikä tarvii pitää kiirettä. Kun se sitten tuli paikalle, niin sieltä se viittoili mulle, että tulepas nyt tänne. Siinäpä sitten meni lyhyt loppuilta rupatellessa hänen kanssaan ja nuoreksi mieheksi (31 v.) ihan mukava sälli. Hauskakin. Sanoi nimittäin jossain sivulauseessa miten hän on mua niin kamalan paljon vanhempi ja että minähän oon jotain 25 - 26 vee. No olihan siellä ravintelissa vähän hämärää. Joo ja minusta tuli kuulema hänelle mieleen Marilyn. Siis aivan hulvaton mies, eikö. Ja valitettavasti erittäin naimisissa.

Seuraava aamu oli ankea, päähän särki eikä untakaan ollut takana kuin pari tuntia. Edellisenäkään yönä en nukkunut kuin 1,5 tuntia, kun kyttäsin kelloa, etten vaan nuku pommiin, kun piti nousta jo 5.20. On se kumma, etten osaa nukkua jos tiedossa on normaalia aikaisempi herätys. Aamupala jäi hotellissa vain haaveeksi ja näyttelyalueella vaelsi kolme hiljaista tyttöä. Viimeisellä luennolla Outsa ja minä nukahdettiin. Onneks oli iso auditorio ja paljon porukkaa, niin ei niin silmiinpistävästi näkynyt (tai niinhän me toivottiin), että kaks siellä silmiään lepuutti. Eikä taatusti oltu ainoita. Mut oli se sen väärti. Oli niin hauskat kemut (tai ainakin meillä oli sikakivaa) ettei paremmasta väliä. Nyt on koko runko tanssimisesta kipeenä. On se vaan tehokas liikuntamuoto. Vielä kun selvistäpäin pääsisi harrastamaan, niin nopsaan kilot katois. Tosiasia on vaan se, että parin sidukan jälkeen sitä on rennompi ja tanssi kulkee sujuvammin, kun ei mieti ja jännitä kuvioita vaan antaa mennä täysillä.

Ens viikolla on sitten työpaikan tykypäivä, sitten mennään taas vähillä unilla ja happitasapainokin voipi olla melkoisen heikoissa kantimissa.

Ja nyt mie lähen kotiin ja meen saman tien pötkölleen.