Karkauspäivä eikä ketään kosittavaa. Tilanne näyttää surkealta. Toisaalta, yhteydenottoja menneisyydestä on tullut parikin, viimeksi toissa iltana  Kuopion heilan taholta. Myös Basisti on taas kuviossa mukana, edelleen varattuna, tietenkin. Se ei tunnu pääsevän minusta sen enempää kuin minä siitä. Perin outoa. En tiedä pitäisikö antaa vain periksi, josko molempien mielenkiinto loppuisi sitten siihen, kun on saanut viimein sen, jota on vuosikaudet halunnut. Jotenkin tuntuu, että kevättä on jo ilmassa, vaikka lunta on enemmän kuin tarpeeksi eikä aurinkokaan paista. Sitä odotellessa...