Ah! Viimein koittaa viikonloppu, ihanata! Tänään keitetään ravut, joita saatiin kokonaista 40 kappaletta. Mahtavaa! Skumppaa, valkkarit, snapsit ja muut juomat on hankittu. Pitää vaan käydä kaupassa hankkimassa sitruunaa ja salaattitarpeita, patonkia ja jälkkäriainekset. Ajattelin tehdä mansikka-banaani-kermavaahto-marenki jälkkäriä. Helppo tehdä pienessä snapsissakin *krhm*.

Illalla kävin Systerin kanssa lenkillä pitkästä aikaa. Ja Systeri sanoi ääneen sen mitä olin itsekin epäillyt, olin kuulema hoikistunut. Vaa'alla en ole käynyt, mutta vaatteista olen pannut merkille etteivät ne enää kiristä ja joudun jopa vyötä käyttämään joissakin housuissa etteivät tippuisi vallan jalasta. Sen verran vauhdikkaasti tuli lenkille lähdettyä, etten ehtinyt mitään syödä ja siinähän kävi sitten huonosti. Meinasin kuukahtaa kesken lenkin, kun verensokerit laskivat liian alas ja tuli todella huono olo. Heikotti hirveästi ja kylmä hiki virtasi pitkin selkää, puhe alkoi takellella ja oli tosi outo olo. Anneks Systeri saattoi mut kotiin asti ja eikun heti ruisleipää ja karkkia naamaan, että olo korjaantuisi. Koko loppuillan oli huono olo ja yöllä milloin palelsi ja milloin heräsin hiestä märkänä ja koko ajan oli etova olo. Aamulla olisi väsyttänyt ihan hirmuisesti. Totta on näemmä sekin sanonta, että urheilu vaarantaa terveyden. Mun oikee lonkka on ihan törkeen kipeesen lenkin seurauksena. Mikä lie artroosi tulossa, kun toi ikäkin rupee painamaan.

Näin viime yönä pitkästä aikaa ihanaa unta. Unessa tapasin jälleen Miehen ja olin valmistautunut toivottamaan hänelle hyvää loppuelämää, kun yhtäkkiä Mies sanoikin haluavansa sittenkin kokeilla yhteiseloa kanssani, koska viime tapaamisen jälkeen olin ollut hänen mielessään jatkuvasti. Olin pyörtyä onnesta siinä unessa ja siltikin järjenääneni sanoi, etten rupea kokeilemaan mitään, että joko ollaan pysyvästi yhdessä tai sitten jatketaan kumpikin omalla tahoillamme. Ilmoitin myös, että eräs toinen haluaisi elää kanssani ja olin jo sanonut "tahdon" tälle tyypille. Siitä hätääntyneenä Mies sanoi olevansa varma, että olen se, jonka kanssa hän haluaa vanheta. Ja niin me mentiin yhteen. Iloitsin unessa, että pian Mies ja hänen pieni tyttövauvansa asuvat kanssani ja minä saan kauan kaipaamani lapsen. Arvatkaas oliko kiva herätä tuosta unesta? Not.

Eilen käytiin duunipaikan Tuomon kanssa ostelemassa tuleviin läksiäisiin/tykypäivään vähän "elintarvikkeita". Hirvee ostoskärryllinen sidukkaa, lonkkua ja olutta sekä alkudrinksuun rutikuivaa "valkoviintä". Olemme meidän yksikön epäviralliset viinavastaavat. Ihan hyvä, saapahan valita mistä ite eniten tykätään. E-he-he.

Töissä menee edelleen samalla matalalla profiililla. Heluna ei osaa lausua lukemaansa ja sekös ois tänä aamuna mua naurattanut. Röntgen on rönkten, obduktio on odubtio ja angio on anglia! Ahahahahahahaaaaaaaaa!!!  Tavan tallukka se on.

Taijan ruveta odottelemaan ruokatuntia. Riemukasta viikonloppua! Rapurapu!