Töissä siis. Aamulla en halunnut sanoa Helunalle edes huomenta, painelin vain omaan huoneeseeni ja saman tien kahville. Itse asiassa en puhunut sille ollenkaan, ellei se kysynyt multa jotain. Syömäänkin häivyin yksin, en halunnut että se tunkee mukaan. Heluna olikin aika tiiviisti omassa huoneessaan ja ovi oli melkein kiinni. Olisi tehnyt mieli käydä näpäyttämässä, että ei sitä tolleen asiakkaita palvella, että istutaan suljetun oven takana. Mut enpä sit viitsinyt sanoa senkään vertaa. Kai siitä ois hienoa, että joku soittais "liikennevalojen" summeria, mutta ei meidän porukat sellaseen rupee.

Eilen jouduin korottamaan Helunalle ääntäni, kun se kysyi erästä asiaa ja hyvä kun alkuun olin päässyt, niin alkoi kysymysten tulva ja sönkkääminen et miten tää miten tää, niin tiuskaisin sille, että "kuuntele loppuun!". Olipahan hiljaa sen jälkeen. Varmaanhan se jollekin musta tekee valituksen, mut ei se voi väittää ettenkö olisi kysyttäessä neuvonut ja auttanut sitä. Ainoa mihin syyllistyn on se, etten halua hengailla sen kans enkä jutella joutavia, mutta luulis pomojen olevan tyytyväisiä, ettei henkilökunta juoruile työaikana. Ei ne voi pakottaa mua pitämään kenestäkään ja leikkimään kaveria.

Hiljaisuuden vuoksi ei valitettavasti Suomi-Helunakaan saanut jatkoa.