No niin, tämän talven pakollinen pilkkiminen tuli tehtyä männä lauantaina, kun meillä oli työpaikan pilkkikisat. Puolisen tuntia jaksoin kykkiä siinä reiällä ja luovutin, kun ei mitään tapahtunut. Kerran vain nykäisi. Olis edes aurinko paistanut, mutta ei. Lunta tuprutti ja tuuli. Vaan annappa kun koitti sunnuntai, niin johan häipyi pilvet taivaalta ja aurinko porotti täydeltä terältä. Voihan viiksi! Ja meikä makasi koko päivän sohvalla, kun pilkkikisojen jälkeisen illanvieton jälkeen oli hieman ohkanen olo. Siitäkin huolimatta, että lantrasin karpalolonkeron aina vissyllä, puolet lonkkua ja puolet vissyä. Nykyään se on näköjään aina varma krapula, otit sitten paljon tai vähän.

Perjantai-iltana, tai pikemminkin yönä, Basisti intoutui taas viestittelemään. Olisi kovasti tulossa käymään ens viikolla kun olen lomalla. Uskon kun nään. Aina se on viime tipassa vierailunsa peruuttanut, kun on paniikin lyönyt päälle. Ihmettelen vain hänen ehdottamaansa ajankohtaa; aamulla! Siis tulis aamukahville! Meikä nukkuu aamulla eikä kahvittele kenenkään kanssa, ellei sitten joku ole sattunut yökylässä olemaan. Vai onko tuo aamukahvit uusi kiertoilmaisu päiväkahviseuralle? No, senkin näkee sitten, jos näkee.

Saiskohan tänään aikaseksi lähteä lenkille.....