Tänään multa paloi proppu, kun tuli kaksi pikkujouluperuutusta ilman mitään sen kummempaa syytä tai selitystä. Ja vieläpä sellaisilta, jotka olivat etunenässä innolla mukaan lähtemässä. Suututti, kun olin nähnyt hirmuisen vaivan varatessani huoneet ja illallispöydän ja laittanut ehdotuksia ravintoloista ja sopivistä päivistä ja kysellyt teatterilippuvarauksiakin, niin sitten perutaan kun ei vaan tunnu siltä että vois lähtee. Eikä nää kaksi oo ainoot perujat. Kahdentoista hengen porukka on kutistunut nyt viiteen. Suutuspäissäni ilmoitin näille loppuporukoille, että perun perkele koko pikkujoulun, kun tuntuu olevan niin vastenmielistä lähteä ihmisillä mukaan. Mutta tää loppuporukka olikin sen verran pettynyt, että peruin peruutukseni ja me nyt lähdetään tällä jämäryhmällä Savon sydämeen. Eikös sitä sanotakin, että kun väki vähenee, niin pidot paranee. Eli tiedossa on siis melkoisen säväyttävät kekkerit.

Otin tuossa illansuussa kelpo siivun kossua jaffan kera toivoen että tauti tästä talttuisi. Jos ei muuta, niin pää meni sekaisin. Olihan sitä varmaan desin verran kosanderia lasissa. Ei mennyt ihan irvistelemättä alas. Nyt lähen nukkumaan, toivottavasti ois levollisemmat unet kuin viime yönä. Taas jotain ihme sekounia. Nattinatti.