Taasen odotan kiihkeästi viikonloppua. Tosin ilmat ei taida olla yhtä suotuisat kuin männä viikendinä. Aurinko mollotti ja vesi oli mahottoman lämmintä. Taisi olla viimeiset helteet tänä kesänä. Käytin joka minuutin tehokkasti hyväkseni ja äksäilin laiturilla ja polasin järvessä tuntisotalla.

Tänä viikonloppuna on tiedossa rapukekkerit. Taffe tulee miehensä kanssa ynnä iskä ja hänen ystävänsä. Toivottavasti saadaan rapuja se mitä tilattiin, ettei tartteisi turvautua pakasterapuihin. En vielä ole oikein keksinyt mitä muuta evästä tarjoaisin kuin pelkkiä rapuja ja paahtoleipää. Ehkä jotain ruokaisaa salaattia ja patonkia.

Töissä on ahdistavaa. Kohta kaksi viikkoa on pitänyt näytellä ystävällistä ja asiallista. Eikä ole oikein ketään kenen kanssa jutella muustakin kuin työasioista. Tään uuden työntekijän, sanottakoon häntä Helunaksi ulkomuotoon ja -näköön viitaten (hyi miten ilkeetä!), aikana tai hänen kanssaan en halua puhua halaistua sanaakaan mun henkilökohtaisista asioista. Oon aikaisemmin ollut avoin, ehkä vähän liiankin, ja työkavereista on tullut ystäviä (tosin ei kaikista, mut joistakin), joten nyt on kiusallista ja vaikeetakin, kun ei voi keskustella normaalisti. En anna muidenkaan jutella asioistani sen ihmisen läsnä ollessa. Tulee olemaan vaikeata joillekin työkavereille ja etenkin esimiehelle, jahka palailee vapailtaan, kun ilmapiiri ei olekaan enää rento ja iloinen, vaan ihan päinvastaista. Heluna tunkee koko ajan mun mukaan milloin syömään, milloin kanttiiniin, milloin kahvitauolle, kun mie haluaisin olla edes ne hetket siltä rauhassa. Enkä ymmärrä miks se tekee niin. Olen tullut tämän viikon aikaisemmin töihin kuin normaalisti, että saisin edes aamukahvin juoda omissa oloissani, niin eikös sekin tullut tänä aamuna kans aikaisemmin. Perkele sentään! Pitänee hommata kahvinkeitin omaan huoneeseen ja juoda siellä ovi lukossa. Mie en vaan enää jaksa olla sille kohtelias ja avulias. En jaksa. Enkä halua.

Huomenna vie TAAS auton huoltoon. Saa nähdä kuinka vähän (=paljon) se remppa tekee. Yli satkun eniveis. Fak.

Pitää mennä nukkumaan, jotta jaksan kammeta itteni taas aikaseen töihin.