On hiljaiseloa jälleen pidellyt. Ei sen puoleen, ei oo kyl paljoo tapahtunutkaan, mikä ei oo ees uutinen.

Verhoasia meni loppupelissä sitten hyvin. Ensin luulin, että ovat turanneet niistä alkuperäisistä verhoista mulle "mieleiset", kunnes kävi ilmi että olivat tilanneet superpikana uuden kangaspakan ja tehneet upouudet verhot ja NYT ne on sellaiset kuin niiden pitikin olla. Ja ne jopa silitettiin ja laitettiin paikoilleenkin valmiiksi. Olen erittäin tyytyväinen :)

Basistin kanssa on ollut epämääräistä viestien vaihtoa facessa ja tekstarein, ikään kuin kumpikin kiertäis kuin kissa kuumaa puuroa. Jostain syystä olenkin taas kiinnostunut, vaikka vasta sanoin herralle, ettei tartte viestailla, jos vain saunajuomien tai baari-illan jälkeen tulen mieleen. Viestailu sillä saralla loppui hänen osaltaan siihen. Jotain kuitenkin minussa muuttui, kun hän kävi asentamassa karaokelaitteet paikalleen. Jokin siinä ihmisessä vetää, vaikkei pitäisi. Hän on edelleen parisuhteessa eikä se asia näytä siitään muuttuvan.

Duunimies sanoi eilen - varmaan hyvin viattomasti ja herjana - asian, joka jäi mulle mieleen ja tietty just sellaisena, jona hän ei taatusti sitä tarkoittanut. Olen nimittäin joutunut soittelemaan hänelle viikottain erään ohjelman kaatumisen tiimoilta, eikä se ole ollut lainkaan vastenmielistä. Siis se soittaminen :) Eilen kun taasen kilautin kaverille, niin hän sanoi nyt ottavansa sen meidän ohjelman tarkempaan syyniin ja päivittävänsä koko palvelimen, että se rupeaisi toimimaan niin kuin pitääkin, mutta lisäsi sitten, että harmillisesti tämä meidän puhelinsuhde sitten loppuu. Meikä leikki ahvenaa 2 sekuntia ja sanoin sitten (teko)pirteästi, että kyllä mie voin toki soitella muutenkin, vaikka ilmoitella silloin tällöin, että terve, tää meidän ohjelma muuten toimii. Ja sitten naureskeltiin siinä vähän aikaa. Voi voi sentään! Kunpa saisin jotain kautta utsittua, onko Duunimies vielä vapaalla jalalla ja millainen on hänen naismakunsa. Se oli ollut etelän lomalla viime viikon, olikohan sillä siellä naisseuraa vai menikö ihan miesporukalla. Kesä on tulossa, joten toivottavasti törmätään jossakin terassilla, joilla aion btw. tänä kesänä käydä ahkerammin kuin viime kesänä. Se ehkä johtui siitä, että kelit olivat ihan perseestä, mutta jospa tänä vuonna ilmojen herra olisi suopeamalla tuulella. Ja jospa tänä kesänä olisi enemmän kavereita lähtemään baanalle. Saas nähdä.

Naapurin rouvan kanssa ollaan tutustuttu ja pidetty yhteyttä aika paljonkin. Etenkin nyt kun herra on työreissussa. On käyty leffassa, rupateltu paljon pihalla ja eilen illalla hän kutsui mut iltakahville. Jos joskus olen arvioinut ihmisen väärin, niin nyt. Tai siis kun muutin tänne. Onneksi mieltään kuitenkin voi muuttaa :) Ei itsestänikään tunnu enää olo niin ulkopuoliselta tässä taloyhtiössä kuin aiemmin. Osin oon ollut siihen itsekin syypää. Kun väsyttää ja työ vituttaa ja stressaa, niin musta tulee ihmisvihaaja ja sulkeutunut erakko, enkä yhtään tykkää itsestäni sellaisena.

Tänään kävin lekurin pakeilla rytmihäiriön ja huippauksen takia ja hän sanoi, että se on todennäköisesti stressistä johtuvaa, ja on ihan hyvänlaatuista, lisälyöntisyyttä nimeltään. Siitä huolimatta lekuri määräsi hirmu listan verikokeita ja ekg:n. Jos verikokeissa ei näy mitään huolestuttavaa, niin saan lääkityksen lisälyöntisyyteen. Kiva. Opin uuden sanankin, kompensatorinen. Se kun sydän lyö kaksi kertaa nopeasti peräkkäin ja sitten pitää paussin, se paussi on kompensatorinen. Mitäs siihen sanotte :)

Töissä oon raatanut kuin mikäkin ja vs. esimies on NIIN lähellä hengenlähtöään ettei uskokaan. Se, että hän olettaa ensimmäisenä, ettei kukaan meistä tee oikeasti töitä vaan lusmuilee joka käänteessä, on todella huono tapa parantaa työilmapiiriä. Se, että hän omaa tietämättömyyttään kyseenalaistaa jokaisen mun tekemän tehtävän ja että mun pitää osoittaa hänelle, miksi se mitä olen tehnyt, on oikein, ottaa mua kupoliin niin ankarasti, että voisi pieksää sen äijän paljain käsin. Se saakelin vatipää tuhlaa mun kallista (ja pah!) työaikaa, kun sille pitää rautalangasta olla koko ajan vääntämässä. Voi olla, että ennen lomaa multa pettää hermo ja käyn avautumassa sille muutamasta työnjohdollisesta asiasta. Ei oo kuulkaa ihme, että vähän on rytmi pumpussa sekaisin, kun tuollaisen tampion kanssa pitää töitä yrittää tehdä.

Ei oo enää kuin kolme viikkoa lomaan. Pitää vaan yrittää suurentaa tyyneytensä, purra hammasta ja keskittyä olennaiseen. Kyl se tästä.