Tänään piti viedä auto huoltoon, kun ajotietsikka ilmoitteli, että etujarrupalat pitää vaihtaa ja alkoi kuulumaan korvia vihlova kirskunta jarruttaessa. Eikun nokka kohti huoltoa ja kukkarosta hupeni 153 euroa. Oikein kiva.

Töissä olin iltapäivään asti omissa oloissani, mitä nyt uusi sihteeri kävi jotain välillä kyselemässä, kunne Siiri tuli opastajaksi. Iltapäivällä jouduin kaivautumaan työhuoneestani ja jeesaamaan sitä naista. Kyllä se kovasti yrittää olla mielinkielin ja käyttäytyä, ja mulle se sopii. Päätin, että jos pitää jostain puhua niin työasioista voin jutskailla, tosin ilman turhia fraaseja ja lyriikkaa. Omista jutuistani en kerro sille mitään, vaikka kysyisi. En tosin malttanut olla kuittaamatta (kuten jo tuolla kommentissakin mainitsin), kun se puhelimen soidessa kysyi miten siihen vastataan, että yleensä me nostetaan luuri ja sanotaan oma nimi. Tsihi!!

Löysin vihdoin leffan jossa näyn muutamassa kohdassa vilaukselta. Jeee! Jännää! Ja ostin litran isoja pensasmustikoita ja söin ne maidon kanssa ja ne oli IHANIA. Sitten istuin terassilla ottamassa vähän aurinkoa ja sen jälkeen kattelin sitä rainaa. Eli vähän kivaakin, ei silkkaa kurjuutta koko elämä. Pienistä ne ilot onkin nykyään revittävä.

Ja nyt kuuppa tyynyyn.