Tiijättekö sellasta ohjelmaa nelosella kuin Uppsalan sairaala? Vähän sama kaava kuin näillä kotimaisilla tositeeveesairaalaohjelmilla eli seurataan hoitajien ja lääkäreiden normiduunipäivää sairaalassa. Joka jaksossa on yksi synnytys ja joka kerta meikä itkee vollottaa, kun nainen on saanut äkellettyä vauvan maailmaan. Erittäin vuolaasti, jos tuore isä tukee äitiä ja komppaa vieressä ja itkee tirauttaa, kun vauva on äidin mahan päällä. Oon NIIN kateellinen sillä hetkellä sille parille kuin vain olla voi. Ja surullinen. Ja sitten kuitenkin iloinen pariskunnan puolesta, että heillä on toisensa ja vauva ja kaikki. Ja joka kerta se ohjelma pitää kuitenkin kattoo, vaikka se riipaiseekin syvältä. Aika ajoin musta tuntuu, että life sucks ja lujaa.

Meen tänään kattoo työkavereiden kanssa katsomaan Australia-leffan. Muuta en tiijä siitä kuin että Nicole Kidman on pääosassa ja se ihku Hugh Jackman ja että se leffan on sairaan pitkä, 3 tuntia. Täällä ainakin on tapana, että elokuva on sivuseikka, ja pääasia on kantaa mahdollisimman paljon rapisevaa evästä mukaan teatteriin ja rouskuttaa, mässyttää ja ryystää niitä ja keskustella kaikesta ihkusta kavereiden kanssa. Kyllähän siitä jo kannattaa maksaa se 9 euroo. Jurppii jo valmiiks.

Kohtahan sitä pääseekin jo töistä pois.