No johan oli BB:ssä säpinää! Onse vaan ihmeellinen voima tuolla viinalla. Meikä ei tekis tuollaista vaikka ois mikä känni, saati sitten vielä kameroiden tallentaessa kaikki mahdolliset tapahtumat. Tuotantoryhmä hyppii varmaan jo onnesta seinille, kun jo viikon päästä on tuon sortin meininki päällänsä.

Huomenna lähden kaverin luo valikoimaan sopivaa laululeikkiä meidän tyky-päivälle. Toivottavasti porukalla on sen verran huumorintajua ja ryhmähenkeä, että lähtevät leikkiin mukaan. Onpahan jotain erilaista.

Työrintamalla tapahtuu taasen kaikenlaista muutoksen tuulta. Työkaveri ilmoitti lomaltapaluunsa jälkeen, että lähtee vuoden vaihteessa opiskelemaan. Ja mullakin muhii eräs suunnitelma, jos se toteutuu, jään taloon, mutta siirtyisin toiseen hommaan. Se on määräaikainen duuni, kaksi vuotta, mutta kokemuksena olisi varsin arvokas. Nyt kun saisin itseni vielä vakuutettua siitä, että minusta on ko. hommaan. Vaikka kyllästynkin jos asiat junnaa paikoillaan eikä mikään muutu tai edisty, niin nyt on työelämässä ihan liikaa mullistuksia. Mulla oli onnea kun sain aikoinaan niinkin ihanan työkaverin kuin Siiri, mutta että vielä lykästi toistamiseen Taffen kohdalla, on aika vaikea uskoa, että kolmaskin työkaveri olisi niin ihmisenä kuin työkaverina kiva ja että kemiat kohtaisi. Jos siis mun suunnitelma menee mönkään ja jään nykyiseen paikkaan.

Tänään käytiin taas Systerin kanssa pitkällä lenkillä. Tai oikestaan kahdella lenkillä. Eka teputtelu oli n. 6 kilsaa. Sitten mentiin mun luo ja tein vähän kasviswokkia ja nuudeleita ja sitten läksin saattamaan Systeriä kotiinsa ja se lenkki oli noin 3,5 - 4 kilsaa. Voip olla huomenna jalat kipeet. Tuntui ton tokan lenkin loppusuoralla, että jalat jäykistyy.

Nyt pitää painua pehkuihin, jotta huomenna jaksaa laskuttaa oikein urakalla. Miten tää aina venähtää näin myöhiseksi?? Kysyn vaan...

Voi kun tulis joku ja veis multa jalat alta.