Mää oon niin onnellinen! Aamulla kaivelin kuumeisesti päälle pantavaa ja vetäisin pitkästä aikaa farkut jalkaan. Tähän astihan olen kulkenut farkkucapreissa. Mutta kuinka ollakaan, normaalisti käyttämäni farkut olivatkin kummallisesti väljentyneet ja roikkuivat ja löpöttivät päällä. Niinpä uskaltauduin kaivamaan kaapin perukoilta mun ns. skinny jeansit ja varovasti aloin vetämään niitä jalkaan. Hups vaan ja ne mennä sujahtivat nätisti päälle!!! Vielä 2 kk sitten näky oli karmea kun sulloin ne väkisin jalkaan, nyt ei tarvinnut kiristellä yhtään hampaita. Vähänkö olin hypätä kattoon!! Oi sitä pienen ihmisen onnea!

Syyskuun alussa ollaan menossa työpaikan porukalla eräille päiville ja siellä on taas totuttuun tapaan teemabileet. Nyt on vuorossa 1930-luvun salakapakka tunnelmointia. Miltä ihmiset silloin näyttivät??? Charleston oli 20-luvulla, joten se on pois kuvioista. Oiskin ollut ihan liian helppo. Eikös Marilynin Piukat paikat kuvannut 30-luvun kieltolakiaikaa?? Pitää vissiin siitä katella vähän osviittaa. Siinä se temppu seisookin ja häntäänsä heiluttaa, että mistäs sitä ne vaatteet saapi. Kirppiksillä tuskin on niin  vanhaa kamaa. Ainakaan näillä leveyksillä, Hesasta varmaan löytyisikin. Jonkunlainen kampausmallikin pitäisi löytää. Punanaamiosta löysin sen aikakauden tyylisen peruukin (tai ainakin luulen sen olevan). Omasta tukasta ei taida oikein saada mitään aikaiseksi. No, on täs kaks viikkoo aikaa ihmetellä. Jaiks!