Johan oon liemeen joutunut! Mut oli ehdotettu (=määrätty ylemmältä taholta) yhteen taloushallinnon isoon projektiin, joka perustamiskokouksessa istuin tänään koko päivän. Kouluttajan eka lause oli, että projekti vaatii sitoutumista ja omien töiden siirtämistä muille, tämä homma tulee viemään niin paljon aikaa. Jaa-a, tuumasin minä. Eipä multa kysytty mitään ehdinkö tai edes haluunko. Avasin sanaisen arkkuni, että asia on muuten sillä tavalla, että minä olen sitoutunut jo yhteen toiseen isoon hommaan, joka tulee kuulumaan minun työhöni vastedes, ja sen opettelu vie elämästäni seuraavat kaksi kuukautta, jona aikana en päivittäisiä rutiinitöitänikään ehdi hoitamaan, saati jotain helvetin projektia. Kouluttaja vaan sanoi hyvin tyynesti, että sulle täytyy hankkia niihin hommiin sijainen, johon minä vastasin, että ei tule onnistumaan, koska ketään ei tähän hommaan pysty parissa päivässä opettamaan tai edes saamaan enkä edelleenkään voi siirtää jo pian alkavaa hommaa enää myöhemmäksi. Johon sain vastauksen, että kyllä vuorokaudesta tunteja löytyy, johon minä vastasin, että joo-o, työaikaa balttiarallaa 8 - 9 tuntia vuorokaudessa, siitä mulle vain maksetaan. Muu on sitten pyhitetty mun omalle elämälle. Mahtoi se ihminen ajatella, että toi on vaikee tapaus. No, katellaan miten tää lähtee etenemään, minä teen vain sen minkä omilta töiltäni ehdin. En tosiaan ole vaatinut päästä koko projektiin edes mukaan, joten jos ei mun tyyli kelpaa, niin sitten olkoot ilman. Ajatus tulevista kiireistä sai mut suorastaa paniikkireaktion partaalle ja pään särkemään. Taas. Eikä kukaan tunnu täällä tajuavan, miten valtaisa muutos on edessä ja siihen joutuvat loppupelissä osallistumaan kaikki. Nyt ne raukat vain olettavat vastoin mun sanomisiani, että minä hoidan kaiken valmiiksi ja he käyvät ns. valmiiseen pöytään. Karvas totuus valkenee kyllä ennen pitkää heillekin dvs. pomoille. Viimeistään jo silloin kun mua ei saa kiinni puhelimella eikä näy aukeimmillakaan paikoilla.

Täällä pyryttää jälleen lunta ja tuulee satasta. Eilen kävin hakemassa jättikassillisen verhonäytteitä, ja valinta osoittautuikin melkoisen vaikeaksi, vaikka muuta kuvittelin. Mulla on lauantaihin asti aikaa kuupailla niiden rättien kanssa, ennen kuin ne pitää palauttaa kauppaan. Sain sentään karsittua näytteet kymmenestä vaihtoehdosta kolmeen ehdokkaaseen.

Edessä ois siivoamista, uunin lämmitystä ja kaupassa käyntiä. Siinäpä sitä tälle illalle onkin.