Eilen oli siis tykypäivä. Olo on sen mukainen. Vapisuttaa, väsyttää ja happi tuntuu loppuvan. Olin kotona vasta kolmen jälkeen, bussimatka kesti melkein kolme tuntia. Ja kello soi kahdeksalta ja eikunvasan töihin, vaikka en taida olla työkuntoinen. Yöksikin olisi eräkämpälle voinut jäädä, mutta halusin omaan sänkyyn nukkumaan. Viereenottajia olisi ollut useampikin ja välttääkseni omat virheliikkeeni, kastoin paremmaksi lähteä paluukyydillä kotiin. Liikuttuneessa mielentilassa olisin saattanut tehdä jotain hölmöä, jota olisi joutunut katumaan myöhemmin, kuten esim. naimisissa olevan työkaverin kanssa peuhaaminen. Jostain kummallisesta syystä kaatuilin koko ajan, yhden kerran oikein kunnolla kun pimeällä saunapolulla kopastuin juureen tai johonkin ja tuiskahdin suorin vartaloin pärställeni turpeikkoon. Promillemäärän ansiosta suoriuduin tuosta hyvin rennosti, joten ei sattunut pahempaa eikä naaman kohdalle osunut onneksi mitään kiveä tai kantoa tms. mihin olisi voinut katkoa hampaansa. Leuassa on pari pientä naarmua. Nuotiolla luiskahdin penkiltä selälleni sammalikkoon ainakin kahdesti, eka kerta ei ollut minun syyni kylläkään, vaan mut keikautettiin.

Päivä oli kuitenkin erittäin onnistunut ja hulvattoman hauska. Vaellus oli kuutisen kilsaa ja perillä laavulla odotti nokipannukahvit ja loimulohi sekä olutta ja Baileysta. Lohi maistui taivaalliselle pitkän kävelymatkan jälkeen. Onneksi pääsin autokyydillä kämpälle, voimat loppuivat kesken. Sen verran rankka se reitti oli, etten olisi jaksanut kävellä takaisin. Vaelluksen jälkeen vedettiin porukalle kimppajumppa Fröbelin Palikoiden Honky tonkyn tahtiin ja ilahduttavan moni osallistui leikkiin.

Nyt vaan odotellaan Taffen kanssa, milloin saadaan lähteä kotiin ja nukkumaan. Ei vanha enää jaksa keikkua yötämyöten ja sitten suoriutua seuraavana päivänä töihin.