Muistuipahan taas tämäkin foorumi täällä mieleen. Näköjään kohta vuosi on edellisestä postauksesta vierähtänyt. Tällä välin olen ennättänyt alkaa opiskelemaan ja kohtapuoleen valmistunkin. Ehdin myös vakavasti harkita työpaikan vaihtoa ja pääsin jopa kahden parhaan hakijan joukkoon 83 pestiin halajavasta (mikä on aika loistava suoritus tässä iässä). Huomasin kuitenkin haastattelun jälkeen, etten ole siihen paikkaan oikea ihminen. Paras kylläkin :) Olisi pitänyt sitoutua siihen vähintään 10 vuodeksi. Ei pysty. Ja kaksi Kreetan matkaakin on jo tälle vuodelle tiedossa. Ai nou, hullu mikä hullu, mutta molemmat paikat (okei, kylät) ovat sentään vielä käymättä! Ja sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa. Ja kun tässä lapsettomana eloansa kulkee, niin kenellekäs niitä rahojaankaan säästelee. 

Etäsuhteenkin yhteen insinöörinplanttuun olen ehtinyt tällä välin kehitellä. Tapasin tyypin yhdessä koulutuksessa (ja kuka vielä sanoo, ettei koulutus kannata!) ja olin heti aivan myyty. Tietenkään en sitä sille ilmaissut, kun hällä kimmelsi sormus siinä väärässä sormessa. Mutta tyyppipä tekikin itse aloitteen ja tässä sitä ollaan. Kovasti yritetään saada tapaamista aikaiseksi, mutta siinä on omat ongelmansa, kun välimatkaa on n. 400 km eikä Insinööriltä käy niin vaan bisnesmatkalle irrottautuminen ilman jumalatonta selvitystä kotona. Liekö kohtalolla sormensa pelissä, kun aiemmat tapaamiset ovat mitä ihmeellisimmistä syistä kariutuneet. Viimeksi mun vuoksi, koska sairastuin Helsingin reissullani ihan hirveeseen röhään ja kuumeeseen. Eipä siinä tilassa enää tehnyt mieli nähdä ketään. Koomailin vain hotellissa ja toivoin, että olisi kotona omassa sängyssä. No, katsotaan mitä tuleman pitää. 

Huomenna pitäisikin suoriutua työpaikalle, reilun viikon sairausloman jälkeen. Vieläkään en oo työkykyinen, mutta sairaanhoitaja oli eilen sitä mieltä, että kyllä olen. Antilooppikuuria vain naamariin ja hus töihis siitä!