Tsupadui! Täällä taas vaan ei enää huomenna. Olen jo kahdesti tällä viikolla piipahtanut isolla kirkolla oppia saamassa, viimeksi tänään, ja huomenna taas köröttelen junalla samaiseen cityyn.

Finnair on huonontanut palveluaan, enää ei aamukoneessa tule kuin kahvi tai tee tai vettä. Ei ole pitkä aika, kun eteen kannettiin korissa vastapaistettuja sämpyjä ja sai ottaa niin monta kuin halus ja kyytipojaksi oli kahvin ja teen lisäksi tuoremehua. Kone sentään molemmilla menomatkoilla oli hyvän kokoinen, tilava suorastaan, mutta tiistain paluumatkalla tilataksikin olisi ollut isompi. Jessus mikä säilykepurkki se kone oli!! Istuttiin sumpussa, polvet hankasi edessä olevan penkin selkään ja pää hipoi kattoa. Ja pisteenä iin päälle, meikä istahti sitten ihan ropellin kohdalle. Kävipähän mielessä, että jos tuon ropellin yksikin lapa irtoaa, niin kyllä tulee meikäläisestä ohuttakin ohuempaa siivua. Mutta vaikka kone pieneni, niin palvelu parani. Saatiin nääs kahvin ja teen ja mehujen lisäksi täytetty sämpy. Mutta firma olikin Finncom eikä Finnair. Meille tuli Siirin kanssa paha hepuli siinä lennon aikana, enkä muista milloin oisin niin makeasti nauranut, että oikeen vedet valui solkenaan silmistä. Se oli sellainen "pitää silmät kuivata, nenä niistää ja housut vääntää" - tilanne.

Vappukundilta tuli kuitenkin vastaus kysymykseeni. Olin kuulema sanonut, kuultuani että ko. kaveri ei asu tässä kylässä mutta käy täällä usein, että kun seuraavan kerran kundi tulee tänne, niin meidän täytyy mennä syömään ja sitten vaan numeroa utsimaan. Siis, a) en muista yhtään! b) ei lainkaan mun tapaista ahdistella noin c) voi häppee! Mut mun ei kuulema kannata panikoida, herra tykkää yllätyksistä ja sanoi, että SAATTAA EHKÄ laittaa mut lunastamaan lupaukseni lähteä syömään, kun hän seuraavan kerran tulee. Niin lohduttavia nuo SAATTAA EHKÄ sanat. No katellaan sitä sitten kun ehkä.

Mie sitäpaitsi luulen, että oon saanut tartunnan. Mulla on ihan varmasti pihainfluenssa. Mikään muu ei selitä sitä, että kahden tunnin ajan lapioin kuin heikkopäinen kuoriketta kottikärryyn, köijäsin ne pihaan, mätin pensaisen juurille, levitin ja tasoittelin ne nätisti (=sipistelin toim. huom.) ja sama homma alusta. Voin kertoo, että kroppa on kuin pieksämiskisan jäljiltä. Siis jo NYT! Mitä se onkaan huomenna ja ylihuomenna. Ou mai gaad...! Etenkin kun huomenna istun junassa öbaut kuus tuntii. Kondarit saa kantaa mut junasta ulos.

No mutta, tässäpä oli viime päivien kuulumiset. Lakuna lissää. (Ketä kiinnostaa...)