Pääsin kuin pääsinkin eilen sitten sidukalle! Ja vieläpä veden äärelle! Huisin ihanaa, sanoisin. Laineet löi, vesi kimmelsi ja aurinko paistoi ja myö tytöt nautittiin. Olin autolla, joten en sitten ottanut kuin yhden sidukan ja sen jälkeenkin piti vielä istuskella ja odotella että häviää alkomahoolit verestä pois. Mut mikäs siinä lämpimässä oli ollessa.

Sieltä sitten ajelin Prismaan, josko sieltä löytyisi ratkaisu mun pumppuongelmaan ja löytyihän sieltä. Nuori ja söötti myyjäsälli etti mulle oikeanlaisen pumpun. Kyllä päti ajella kunnon pyörälenkki täysin kumein. Kyllähän se pyörä kulkeekin kevyemmin kun on renkaat täynnä.eikä lutteronlaiset.

Tänään pitää silitellä vaatteet valmiiksi huomiseen kummitytön konfirmaatioon. Laitan mustavalkoisen puuvillapellavahameen, mustan topin ja mustan lyhythihaisen pellavajakun ja mustat avokkaat. Saapi kelvata. Alunperin oli tarkoitus, että kaikki kummit menevät alttarille siunaukseen, mutta sitten kai tunku oli ollut hirmuinen, kun siunaajat oli rajoitettu kahteen henkeen, ja yleensähän ne on sitten vanhemmat. Enpä olekaan ollut omani lisäksi kuin ex-miehen siskon lasten konfirmaatioissa ja nekin oli jehovalaisittain vedetty. Mielenkiintoista oli sitä touhua katella. Tuntuu oudolta, että mun eka kummilapsi täyttää kohta 15 vee enkä minä ite oo vanhentunut yhtään... :) Vastahan se pikkuinen rääpäle nukkui mun olkapäällä. Toivottavasti osaan käyttäytyä. Toivottavasti ei oo kamalan jäykät juhlat.

Illalla konfirmaation jälkeen tuleekin Siiri käymään ja sitten myö tytöt parannetaan maalimmaa. Harmi kun ilma meni tällaseks, vettä losottaa kaatamalla ja yöllä oli riehunut ukkonen, mutta onneksi nukuin sen verran sikeästi etten herännyt siihen.  

P.S. Voi jumavita että mä inhoon tota Kristian Meurmanin uutta kappaletta, jota soitetaan koko ajan! Ihme määkivä kojottaja! Menee samaan kategoriaan Joren Marjarannan  kanssa.