Viikonloppu oli ja meni ilman suurempia tapahtumia. Perjantai-iltana (yönä) naapurissa oli kaiketi jonkunlaiset pirskeet, kun kuului melkoinen älämölö ja kun porukka liukeni yöhön, alkoi koira haukkumaan ulvomaan ja uikuttamaan ja teki niin tauotta 00.35 asti. Aamulla tien toisella puolella asustava hermoheikko jackrusselinterrieri aloitti räksytyksen klo 8.45 ja räksytti yhteen soittoon puolituntia. Räksytyksen viimeisiksi viideksitoista minuutiksi metelöintiin yhtyi naapurin koira. Haukkumisen loputtua ajattelin pääseväni nukkumaan uudestaan, mutta se oli turha luulo se. Hiljaisuutta kesti noin parikymmentä minuuttia, kun räksytys alkoi uudestaan. Siinä vaiheessa olin jo niin raivoissani, ettei nukkumisesta tullut enää mitään. Nousin ylös ja sitten soittikin Tätskä, voisiko hän kauppareissun jälkeen tulla kahville. Illalla kävin kävellen kaupassa, joten liikuntaa tuli kokonaista 35 minsaa. Jee.

Sunnuntaiaamuna en myöskään saanut pitkiä unia. Kello 8.45 alkoi oveni ulkopuolelta kuulua kolinaa ja ikään kuin joku olisi lakaissut lumia ja pian soikin ovikello. Menin tukka pystyssä unen pöpperössä avaamaan ihmetellen samalla kuka helvetti rohkeni herättää mut siihen aikaan ja survoutua kylään! Oven takana oli varsin kummastunut vanha pariskunta, kun avaamaan tulikin outo ihminen. "Taittaapa ollahhii viärä asunto" totesi ukko silmät sirrillään. Murahdin "Joo" ja tempaisin oven kiinni. Pariskunta jäi siunailemaan ja päivittelemään oven taakse.

Iltapäivällä rupesi väsyttämään niin armottomasti, että päätin vastoin tapojani mennä päiväunille ja kuin ihmeen kaupalla sain nukkua kaikessa rauhassa puolitoista tuntia.

Viime yö meni taas kelloa kytätessä ja nyt silmiä kirvelee eikä ajatus kulje. Onneksi aamuksi sovittu neuvottelu peruuntui.