Hilirimpsis! Vielä 1,5 viikkoa lomaa jäljellä. Aurinko ei todellakaan ole turhan usein näyttäytynyt, mutta siitä huolimatta olen polannut järvessä ja savusaunonut ahkerasti.

Kuopion heila tuli eilen jo neljän jälkeen ja suoraan mun luo. Se oli käynyt ruokaostoksilla ja grillasi meille naudansisäfileen ja maissintähkiä ja minä tein fetasalaatin. Olipa ihana, kun kerrankin joku mies teki mulle ruokaa. Liha oli vielä sellaista, että ei paljon veistä tarvinnut näyttää. Siinä sitten meni ilta ja yö touhutessa kaikenlaista *krhm* ja tänään aamupäivällä se sitten lähti ajelemaan kotikonnuilleen. Oli oikein mukava hänen visiittinsä. Sen vaan sanon, että vähän tekee kipeetä tuo istuminen... ;) Ja mukavan tuosta visiitistä teki se, ettei asiaan liity mitään turhaa tunteilua ja sydänsuruja, vaan että molemmilla on hauskaa ja tullaan hyvin juttuun ja vällyjen välissäkin homma toimii.

Miehen bestikseen (?) olen nyt törmännyt todella useasti, kuten myös hänen toiseenkin kaveriinsa, joka vonkasi mua vuosikaudet ja olisipa jopa peruuttanut häänsäkin (uskoo ken tahtoo) jos vain olisin lupautunut hänen kanssaan seurustelemaan. On se vaan niin väärin! Miehen kaveri tekis vaikka mitä, että olisin hänet huolinut, mutta ei kiinnostanut. Miehen eteen taas minä olisin tehnyt (ja teinkin) vaikka mitä, että hän olisi minut huolinut. Nyt hirvittää, kun olen miehen kavereihin törmännyt niin tiuhaan, että pianhan se Mieskin jostain ilmestyy. Ja yleensä just täysin odottamatta niin, että mulla menee aina pakka sekaisin.

Sunnuntaina näin torilla tutun naaman. Maajussille morsian ohjelmasta tuttu ja ihku Harri the sikalan omistajahan se siellä käyskenteli pieni vauva sylissään isän ylpeys naamasta loistaen. Susanna työnteli perässä vaunuja ja olivat molemmat niin onnellisen näköisiä, että tuli ihan hyvä mieli itellekin. Oisin voinut itekin ottaa sen Harrin kyllä. Nam!

Jaahas, se pitäis venyä varmaan suihkuun ja sitten kauppaan ja ehkä vielä tänään takas mökille, vaikkei tuo keli ole taaskaan kummonen.