On tää kanssa, kun käy vähän päivillä ja juhlii yhtenä iltana, niin on sitten monta päivää ihan kanttuvei väsymyksestä semminkin kun on jo viikonloppuna nukkunut ihan kutkulleen. Tää päivä on ollut yhtä nuokkumista. Väsyttää niin maan helvetisti! Olisin voinut maksaa aika ison summan, että olisin saanut jäädä aamulla lämpimän peiton alla tutimaan.

Päivillä on ihan ok:ta, vaikka ne eivät olleet läheskään niin hyvin järjestetty kuin viimevuotiset meillä (krhm). Cocktailtilaisuuden suolapalat olivat ainoastaan jotain rieskakääryleitä, kasvis ja liha. Meillä oli neljää eri sorttia. Juhlaillallinen oli pahasti mynnähtänyt. Ainakin meidän pöytäseurueelta ja siitä lähistöltä. Alkumaljoja ei ollut lainkaan tai sitten niitä ei ollut riittänyt kaikille. Alkupala on  taikinaan kääritty kuivunut patee. Pääruoka oli kuivahtanut, mustaksi poltettu pihvinkäppyrä ja pari uuniperunan puolikasta. Ruuan saaminen pöytiin kesti ikuisuuden, koska tarjoiluhenkilökuntaa oli vain kourallinen ja syöjiä lähes 400. Siis oikeesti yks ihminen köijäsi eväät noin 25 hengelle, käteen mahtui kolme lautasta!! Joo, ja alkupalan kanssa ei ollut eri viiniä kuin pääruuan kanssa. Eli vain yks kierros kaadettiin. Meillä oli omat viinit alku- ja pääruualle ja pääruualle oli täydennyskierros. Paikallinen vesi maistui kuin olisi hörpännyt uima-altaasta, mutta illallisella joutui pulloveden maksamaan itse! Meillä ei joutunut. Bändi oli kyllä hyvä, paikallinen Halavatun Papat. Sai nauraa kutkulleen. Mutta sitten kun se lopetti, loppui kokonaan musiikit eli hiljaisuus tuli klo 23.00!!! Ei ees levymusaa kukaan laittanut soimaan. Paikalliset ravintolat menivät kiinni klo 24.00 yhtä väsynyttä karaokepaikkaa lukuunottamatta. Porukka oli kohtalaiset tyytymätöntä. Juhlat olivat ylimmillään, kun sitten vedettiin töpselit seinästä.

Paikalla ei ollut mielenkiintoisia miehiä. Eräs ruotsalainen herra halusi kovasti tanssimaan kanssani, mutta ei koskaan kerennyt hyökätä asemiin, kun jo joku muu vei mut lattialle. Tanssimatta jäi, mutta toivottaessaan hyvää yötä svenski kätteli mua ja siinä samalla kuin elokuvissa jätti mun käteen lapun. Kummastelin että mikäs tää nyt on ja siinä oli sitten herran sukunimi ja huoneen numero!! Että ihan sitten hän arveli mun kipittävän hänen huoneeseen, vaikka ei oltu montaakaan sanaa vaihdettu enkä tiennyt edes hänen nimeään. Vähänkö tuli halpa olo. Että mitä toi musta oikeen kuvitteli. Mut muuten miehen olivat herrasmiehiä ja oli hauska heittää huulta heidän kanssaan.

Yks ällötys meidän porukasta läsytti kokoajan eikä älynnyt jättää mua rauhaan, vaikka olisin kuinka kylmänviiltävästi kohdellut tai jättänyt kokonaan huomioimatta. Kotimatkalla se saatanan urpo nylkytti mun selkänojaa kuin pikkukakara huomiota kerjäten. Vaikka mua vitutti niin paljon, että olisin voinut vetää jätkältä hampaat kurkkuun, en sanonut mitään ja olin kuin koko miestä ei olis ollut autossa. Tää samainen äijä soitti kerran keskellä työpäivää muka työasiaa ja sitten täräytti että on "vähän rakastunut" muhun. Ikäeroo meillä on jotain 15 vuotta, sillä on pari kohtalaisen aikuista lasta, se ei tunne mua lainkaan eikä olla juurikaan ikinä juteltu mistään ja se on muutenkin niin juntti sanan varsinaisessa merkityksessä ettei määrää. Reissulla se kävi varsin selväksi. Jätkä yrittää olla viisaampi kuin mitä on ja olevinaan tietää kaikesta kaiken ja sitten kun joku sanoi ettei joku asia niin ole, niin sitten alkoi jumalaton jankkaaminen ja änkytys. Eikä siinä vielä kaikki. Se tyyppi yrittää kostaa muulle kun en lämpene, niin se on pantannut pari kuukautta sellaisia tietoja joita tarvitsen, ja kun en pysty tekemään töitäni, niin laskut viivästyy ja minä saan haukut niskoilleni. Tosin laitoin sille sellaisen sähköpostin perjantaina, että varmasti on jätkä kalvennut. Tuli tiedotkin heti aamusta.

Toissa viikonloppuna sairastin sitten aikuisiän ensimmäisen kunnon vatsataudin. La-su yön otin kaukopuheluita Norjaan ja parin tunnin unen jälkeen alkoi tulla toisesta päästä. Su-ma yö oli myös pientä vessassa ravailua, joten päätin jäädä kotiin enkä mennä tartuttamaan muita, kun oli se päiville lähtö jo seuraavana päivänä esissä. Tiistainkin eli meidän reissupäivän olin aikalailla vissydiettillä. Sen takia varmaan päivillä kaksi lasia punkkua löi nuppiin kuin metrinen halko.

Olen aika ylpeä itsestäni, kun istuin kiltisti kaikilla luennoilla ja molempina päivänä, vaikka jälkimmäisenä olikin aika mojova kankkunen vaikka viinamäärä olikin kohtalaisen vaatimaton. Tosin luennot olivat nyt mielenkiintoisempia kuin aiempina vuosina ja ne avautuivat mullekin. Tokapäivän aamunavauksessa oli Laura Jurkka kertomassa kehonkielestä ja jösses, että se oli hauska! Ja NIIN totta!