Ajatukset kiertää yhtä ja samaa rataa, kohta multa poksahtaa pää. Eilen illalla opiskelin että mihinkäs sitä oikein onkaan päätään pistämässä, niin ihan meinasi itku tulla, kun lueskelin mahdollisia uusia työtehtäviä ja vaatimuksia. Paljon on sellaisia asioita, joissa pitäisi olla vähintään lakimiesdiplomaattipsykologi. Uaaah!

Hyviä uutisia sen verran kuitenkin työrintamalta, ettei meiltä ainakaan vielä työt lopu. Esimiesyksikkö vaihtuu, mutta eipä oikeastaan muuta. Mahtollisesti saadaan pitää jopa omat työhuoneetkin eikä tarvii muuttaa toiseen taloon. Tämä siis jos jään vanhaan työhöni. Huonoja uutisia siinä esimiehen vaihtumisessa on se, ettei enää tarvii kysellä pääseekö millekään päiville tai koulutuksiin laivoloille tms. Ei nimittäin päästä. Sihteerit ainakaan. Me ei kuuluta esim. talous- eikä tekniikanpäivien kohderyhmään joten enää niille ei ole asiaa. Siihen, motivoiko pikku reissaminen ja juhlinta sitten taas jaksamaan töissä, ei kiinnitetä huomiota. That sucks.

No, kunhan huominen on ohi, niin sitten taasen helpottaa hetkeksi. Kaikenlaista kivaa on tiedossa marras- ja joulukuussa, maksa vaikertaa jo valmiiksi. Nyt tää lähtee kotia kohti, ehken kaupungin kautta jos vaikka tekis ikkunaostoksia *tsihih*.